Tulimme Shanghaihin juuri sopivasti keskelle kuuminta kesäkautta. Viime viikolla täällä oli ollut jopa +37 C asteen päivälämpötiloja, tällä viikolla hieman vähemmän. Lämpötilat alkavat hiljakseen laskea syyskuun puolella, mutta vasta loma-marraskuussa päästään normaaleihin Suomen kesälämpötiloihin. Tällainen lämpö vaatii kyllä hieman totuttelua.
Ensimmäisen viikon aikana on juostu Ikean,
huonekaluliikkeiden ja ruokakauppojen välillä. Koti kaikuu yhä kuitenkin tyhjyyttään.
Mattoja emme ole vielä löytäneet lainkaan ja huonekaluistakin osa on vielä
kaupassa. S on löytänyt jo omaan huoneeseensa kalustuksen. Ikean miehet
kävivät ne kokoamassa. Paketit lojuivat ensimmäisessä kerroksessa olohuoneen lattialla
ja S:n huone on kakkoskerroksessa, joten jouduimme S:n kanssa hommiin.
Kannoimme kaikki painavimmatkin paketit kahdestaan. Miehet tulivat perässä
työkalusalkun kanssa. Heille kuului vain asennus!
M:n lopulliseen työlupaan ja meidän kaikkien
oleskelulupiin sekä viisumeihin tarvitaan suuri nippu papereita. Samoin S:n
kouluun ilmoittautuminen vaatii niitä. Sitä varten kävimme viikolla Nanjingissa
mm. täydellisessä terveystarkastuksessa. Nanjingissa siksi, että M:n
virallinen työpiste on siellä AC:n toimistolla.
Tarkastus oli nopea ja hyvin organisoitu ’luukulta luukulle’
-systeemillä. Ihmetystä meissä herätti kovasti tarkastusten hygieniataso. Käytössä
ei ollut mitään käsidesiä tai kertahanskoja, vaan kaikki potilaat kokeiltiin ja
koputeltiin samoilla sormilla ja me tutkittavat maattiin samoilla alustoilla,
joilla varmaan sadat asiakkaat jo ennen meitä. No, tähän on nyt vain totuttava!
S ei ole vielä voinut aloittaa koulua, koska asiapapereiden
käsittely koululla vie muutaman päivän. Koulun alettua bussi tulee hakemaan aamuisin
kotoa ja tuo kotiin iltapäivällä koulun päätyttyä.
M lähti jo sunnuntaina viikon työmatkalle Ruotsiin.
Ensi viikolla on sitten vuorossa Nanjing.
Max tuotiin kotiin torstaina puolilta päivin, mutta minkä näköisenä!
Max oli kuin valkoinen, tuoksuva ’pumpulipallo’! Turkki oli pesty jollain hyvin
imelälle tuoksuvalla pesuaineella ja harjattu kokonaan auki. Eihän nämä voi
täällä tietää, että Lagoton turkki pitää olla kihara. Yritin antaa ensiapua
kiinalaisilla saksilla, koska silmätkin olivat lähes peitossa. Nyt ovat
M:lta Ruotsista tilauksessa Firskarsin sakset. Max oli tullessaan kovin stressaantuneen
tuntuinen ja selvästi ihmetteli minne on nyt tultu. Illalla kuitenkin löysi jo
helposti sille tehdyn petipaikan ja kävi siihen nukkumaan. Aikaero vaivaa myös
koiria samalla tavalla kuin ihmisiäkin.
Heti alkuun saimme kokea myös mitä on oikea taifuuni.
Saapumista seuraavana päivänä Shanghain alueelle annettiin taifuunivaroitus ja
sadetta ja myrskyä kesti sitten parisen päivää. Mitään suurempia vahinkoja –
lukuun ottamatta veden tuloa asuntoihin – se ei tiettävästi ainakaan meidän asuinalueella
aiheuttanut.
Meidän compoundin (= asuinalue) toimistossa on oikein
ystävällistä ja auttavaista väkeä ja ympärivuorokautinen päivystys.
Alku viikosta saimme vihdoin myös netin toimimaan ja S
löysi Facebook’in toimintaan tarvittavan erityisen apuohjelman. Kiva, että hän voi
nyt pitää yhteyttä muualla maailmalla asuviin kavereihin.
Ensi viikolla saamme käyttöömme auton ja autonkuljettajan.
Se helpottaa täällä kulkemista. Tähän asti olemme vuokranneet autoa aina
tarpeen mukaan. Ostosreissut olemme tehneet pääasiassa tilatun kuljettajan
kanssa. Ruokakauppareissuihin olemme S:n kanssa ottaneet taksin ns. lennosta.
Taksilla ajaminen on täällä todella halpaa.
Ruoan hankinta sitten onkin jo ollut hankalampi juttu.
Etenkin gluteenittomien tuotteiden löytäminen on lähes mahdotonta. Yleensä
pakkauksissa on vain kiinankielinen teksti (jos joskus löytyisi
englanninkielinen teksti sen päälle on lätkäisty kiinankielinen tarra) ja pitää
yrittää siis arvata pussin tai purkin sisältöä kuvien perusteella. Esim.
pesuainehyllyllä jouduimme pitkään pohtimaan mitä kärryyn laitetaan. Emme
millään pystyneet erottamaan värillisen ja valkopyykin pesuaineita toisistaan.
Joihinkin tuotteisiin oli lisäksi lisätty huuhteluaine. Vaikka ylläni oli
valkoinen hame ja kirjava pusero ja yritin englanniksi kysyä mistä löydän
kummallekin vaatteelle sopivan pesuaineen, ei asia vain onnistunut. Myyjä ei
kai vain halunnut ymmärtää.
Keittiötarvikkeita alkaa olla kova ikävä. Kontit saattavat viipyä
tullissa jopa kahdeksan viikkoa. Siellä kontissa ovat kaikki ruokailuvälineet,
kattilat ja kauhat, samoin suurin osa vaatteista ja kengistä ja mikä tärkeintä
silityskeskus on siellä. M:n pitää pesettää paitansa aina työmatkoilla hotelleissa,
että saa ne silitettynä päälleen. Tosin täällä Kiinassa vaatteiden pesulassa pesettäminen
on edullista.
Siivooja käy pari kertaa viikossa ja sille onkin kyllä tarvetta.
Harmaa saastepöly löytää pienimpiinkin rakoihin ja pölyn tuntee heti paljaissa
jaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti