Faktaa liikkumisesta

M on viime viikon pendelöinyt  luotijunalla Shanghain ja Nanjingin väliä. Juna on todella nopea, huippunopeus jonkin verran päälle 300 km/tunnissa. Shanghai-Nanjing väli taittuu noin puolessa toista tunnissa. Toisinaan M:n pitää kuitenkin yöpyä hotellissa Nanjingissa. Kotona ollessa puhelinkokoukset venyvät usein lähes puoleen yöhön johtuen kuuden tunnin aikaerosta Ruotsiin.

S on ahkeroinut sekä koulussa että kotona pitkiä päiviä. Usein koulutehtävien teko päättyy vasta yhden-kahdentoista aikaan illalla ja kokeita on joka viikko. Siksi tulevaa lomaviikkoa onkin meillä odotettu kovasti.

Vielä kerran myös me S:n kanssa jouduimme matkustamaan Nanjingiin oleskelulupien ja viisumien takia.

Sitten vähän faktaa junalla matkustamisesta.

Junalippujen hankkiminen täällä on todella hankalaa kieltä osaamattomalle. Autonkuljettaja hoitaakin aina meidän lippujen oston ja itse tarvitsee vain osata löytää oikea raide ja oikea juna. Matkalipun ostamiseen tarvitaan aina passi tai ainakin jäljennös siitä. Ilman passia ei matkalippua saa ostettua.

Kiinalaiset rautatieasemat ovat todella isoja verrattuna suomalaisiin asemiin. Asemalle kannattaa mennä ajoissa, että ehtii löytämään oikean odotushallin. Oikean hallin numero näkyy aikataulunäytöltä ja riippuu siitä mihin junaan olet monossa. Odotushallin numero, junan numeron lisäksi onkin sitten ainoa tieto, joka löytyy ymmärrettävällä kielellä sekä taululta että lipusta. Lippua voi tietty näyttää tarvittaessa henkilökunnalle, joka ohjaa oikeaan suuntaan.

Matkalippu tarkistetaan useaan kertaan ennen junaan pääsyä samoin matkatavarat kulkevat läpivalaisun kautta ja ihmiset tarkistetaan metallinpaljastimella. Odotustiloihinkaan ei pääse ilman junalippua. Odotushalleista ihmiset päästetään laiturille 15-20 minuuttia ennen kuin juna aikataulun mukaan lähtee. Laiturille rynniessäsi (kaikilla on hirveä tarve tunkea ja töniä) syötät lipun automaattiin, joka rekisteröi sen.

Ennen junaan nousua vaunuemäntä vielä tarkistaa lipusta, että matkustaja on varmasti menossa oikeaan vaunuun. Viimeisen kerran tarvitset matkalippua, kun junasta poistuessasi työnnät sen automaattiin, joka rekisteröi matkasi päättyneeksi.

Siis kaiken kaikkiaan melkoisen monimutkaista!

Joskus kuulee ihmisiltä ihmetystä oman kuljettajan tarpeellisuudesta tai jopa sen ylellisyydestä. Auto ja kuljettaja ovat kuitenkin tässä kiinalaisessa arjessa ja arkipäivän rutiinien pyörittämisessä yksi tärkeimmistä asioista.

Täällä kun ei voi ottaa omaa autoa ja hurauttaa paikalliseen Prismaan tai Citymarketiin. Kauppareissuja ei pystyisi millään hoitamaan Metrolla tai taksilla. Lähimmälle metroasemalle on puolen tunnin kävelymatka. Sitä paitsi kaupat eivät satu olemaan lähellä Metroasemia. Taksillakaan ruokaostosten teko ei onnistu. Kuka jaksaisi raahata painavia kasseja taksista toiseen ja kuka niitä vahtisi sillä aikaa kun itse olet ostoksilla? Kauppareissulla joutuu käymään aina useammassa paikassa, että löytää kaiken tarvitsemansa. Omasta autosta on ollut pakko luopua Kiinaan muuton yhteydessä ja jotain on ollut saatava tilalle! Sitä paitsi tällä tavalla saa vielä työllistettyä yhden kaverin.

Viime viikolla pääsin ilokseni katsomaan myös Suomen Yle-areenan kautta aamutv:tä jonain päivänä ja kuuntelin tietty myös säätiedotusta. Huomasin, että syksy on tullut jo Suomeen. Täällä ei tule ajateltua Suomen säitä, kun itsellä on vielä aivan kesäiset lämpötilat. Niitä kirpeitä syysaamuja täällä alkaa ollakin nyt ikävä. Suomalaisena sitä on niin tottunut vuodenaikojen vaihteluun, että kesän jälkeen alkaa odottaa jo syksyä.

Ensi viikolla (1.10) juhlitaan Kiinan kansallispäivää ja Keskisyksyn juhlaa. Punaliput on jo aseteltu liehumaan katujen varsiin ja paperilyhtyjä ja koristeita on ilmestynyt katukuvaan. Kauppojen hyllyt ovat täynnä erilaisia suuria leivoslaatikoita, joita kaikki ostavat juhlapäiväksi. Mekin saimme jo omamme M:n Nanjingin hotellista. Ihanan näköisiä ovat (eivät tietenkään gluteenittomia)! Gluteeniton leivonnainen on täällä aivan tuntematon asia.

Perinteisesti Kiinassa on ollut kolme tärkeää juhlapäivää, joiden yhteydessä on yleisesti vapaapäiviä: kiinalainen uusivuosi tammi-helmikuussa (Chinese New Year, Chun Jie), työn päivä 1.5. (Labour Day, Lao Dong Jie) ja Kiinan kansallispäivä 1.10. (National Day, Guo Qing Jie). Nykyään näiden kolmen pitkän loman vapaapäiviä on jaoteltu pitkin vuotta ja uusia lomapäiviä ovat mm. uudenvuodenpäivä, Tomb Sweeping Day ja Dragon Boat Festival.

Kiinalaisten juhlapäivien aikana monet kiinalaiset matkustavat omaistensa luo kotikyliin ja muutenkin lomailemaan. Samoin ’länkkärit’ häipyvät täältä, pääasiassa siksi että kaikki paikat ovat täynnä lomaa viettäviä kiinalaisia. Eli, jos haluaa matkustaa esimerkiksi lomalle muualle Aasiaan ko. ajankohtana, niin matkaliput ja majoitus pitää varata todella ajoissa. Me kun aiomme viettää juhlaa täällä kotimaisemissa pääsemme varmasti maanantaina näkemään upeita ilotulituksia kaupungilla. Ilotulitukset ovat täällä kuulemma ihan jotain muuta, kuin mihin me olemme Pohjoismaissa tottuneet. No, nähtäväksi jää…

Viikolla kävin tekemässä myös China Daily -lehden tilauksen. Oleskeluluvat, työluvat ja viisumit ovat nyt kunnossa, lisäksi päästään lukemaan paikallista päivälehteä sekä pian viettämään ensimmäistä kansallispäivääkin. Seuraavaksi aion osallistua paikallisen ruoan valmistuskurssille. Siitä se lähtee, kiinalaiseksi opettelu!

Hong Kongin kuulumisia

Palasimme lauantaina kotiin pilvenpiirtäjien keskeltä. Hong Kong on upea sekoitus itää ja länttä, koskematonta luontoa ja miljoonakaupunkia!
M teki tietty töitä koko matkan ajan, AC:n Hong Kongin toimistolla ja hotellissa. Samoin S:llä oli läksyjä tehtävänä joka päivälle. Matka ei siis ollut mikään lomareissu paitsi tietysti minulle – lomaa koirastakin! Joka päivä pääsimme S:n kanssa kuitenkin katsastamaan myös paikallisia outlet’ja ja markkinoita. Hong Kong on oikea tavarataivas ja ihmisiä ruuhkaksi asti aivan joka paikassa. Hong Kong on myös suhteellisen kallis kaupunki. Kaikilla kansainvälisillä vaateketjuilla on omat liikkeensä Hong Kongissa. Sieltä löytyy niin Pradan, Versacen, Vuittonin kuin Tiffanynkin liikkeet. Cityn ostosalue Causeway Bay on yksi maailman kalleimmista.

Hongkongissa on pitkälle kehitetty julkisen ja yksityisen liikenteen verkosto. Yli 90 % päivittäisistä matkoista tehdään joukkoliikenteellä. Metrolla ja bussilla pääsee kätevästi kulkemaan paikasta toiseen. Kadut ja kyltit ovat kaikki sekä kiinan- että englanninkielisiä ja useimmat ihmiset puhuvat englantia. Heti ensimmäisenä päivänä ostimme S:n kanssa octopus -kortit. Korttiin voi ladata valmiiksi rahaa ja käyttää sitä sitten maksuvälineenä metrossa, busseissa, supermarketeissa, ravintoloissa yms.

Ajoimme S:n kanssa bussilla myös saaren eteläosaan ja siellä Ocean Park’iin (huvittelukeskus & eläintarha) jossa vietimme yhden iltapäivän. Siellä pääsimme ihastelemaan mm. Panda-karhuja ja upeaa vedenalaista elämää.

 

Kieputtimen kyytiä…

Hongkong on erittäin tiheästi asuttu pilvenpiirtäjäkaupunki ja sen seitsemän miljoonaa asukasta nauttivat keskimäärin korkeaa elintasoa. Varallisuuserot ovat teollisuusmaiden korkeimpia ja noin miljoona hongkongilaista elää köyhyysrajan alapuolella. Noin 95 % Hongkongin asukkaista on kiinalaista alkuperää. Tänä päivänä Hong Kongissa työskentelee lähes kolmesataatuhatta filippiiniläistä ja indonesialaista kotiapulaisina. Taloussektorilla työskentelee paljon eurooppalaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia, kanadalaisia, japanilaisia ja korealaisia.

Luin jostain, että jos kaikki Hong Kongin asukkaat haluaisivat kaduille seisomaan samanaikaisesti, he eivät sinne mahtuisi. Väkeä on pinta-alaan nähden todella paljon ja maan käyttöä rajoittaa kaupungin vuoristoisuus.

Vaikka pilvenpiirtäjät hallitsevatkin keskustan kaupunkimaisemaa, Hong Kongin yleiskuva on varsin vihreä. Korkeiden kukkuloiden peittämästä alueesta peräti 75 prosenttia on rakentamatonta maata. Hong Kongin ydinalue muodostuu Hong Kongin saaresta, joka on alueen taloudellinen keskus, Kowloonin niemimaasta sekä Kiinan rajalle ulottuvista Uusista territorioista.

Vaikka Manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne, Hongkongissa on yhä edelleen vasemmanpuoleinen liikenne. Pilvenpiirtäjien välissä kulkevien ajoneuvojen suoltama meteli on melkoisen massiivista

Ranta kadulla (Star Avenue) on hyvä paikka seurata joka ilta kello 20 toistuvaa valoshowta, jossa Kowloonin ja Hong Kongin pilvenpiirtäjät kommunikoivat keskenään valojen välityksellä.

Kenties paras osa Hong Kongin saaresta löytyy pienen raitiovaunumatkan päästä. Jo vuodesta 1888 liikennöineellä Peak Tramilla pääsee Hong Kongin korkeimmalle huipulle, Victoria Peakille. Alun perin brittieliitin asuttamalla alueella sijaitsevat maailman kalleimmat asunnot, mikä on helppo ymmärtää, sillä kukkulalta avautuvat huikaisevat näkymät yli Hong Kongin. Jos ilma ei ole sumuinen, myös Kowloon ja kimmeltävän sininen meri näkyvät selkeästi. Meidän siellä käydessä keli oli hieman sumuinen ja sateinen.

Shanghaihin verrattuna huomasi kuitenkin pian brittiläisen aikakauden mukanaan tuomia eroja. Ihmiset puhuivat hiljaa (kiinalaiset ovat muuten todella kovaäänisiä) osasivat jopa jonottaa etuilematta  ja käyttivät ’sorry’ sanaa tarpeen vaatiessa.

Matka oli kaikkiaan hieno hyppy jälleen uuteen kulttuuriin.

Tuttavan välityksellä löysin Maxille oikein hyvän koirahotellin matkan ajaksi. Max haettiin kotoa ja tuotiin myös kotiin. Kätevää! Saimme kaiken muun hyvän palvelun lisäksi nähdä matkan aikana videota Maxin leikeistä muiden koirien kanssa. Onhan se luxusta tietää, että Max voi hyvin ihan uusissa olosuhteissa!

 

 

Aktiviteetteja joka makuun

Lämmintä keliä vain piisaa täällä. Koko viikon on lämpömittari huidellut kolmenkymmenen paikkeilla. (Sää tuppaa olemaan asia, josta jokainen aina haluaa kuulla.)

Nettiyhteydet ovat olleet huonossa jamassa eli toisena päivänä toimii, toisena taas ei.  Hesaria ja Iltasanomiakaan ei ole päässyt lukemaan koko viikolla. Aamulehden sivuille pääsee helpommin.

M on ollut jälleen pari viikkoa reissussa. Hän käväisi Suomessakin sen verran, että teki kaupat K:n talosta. Uudet asukkaat muuttivat sisään lauantaina. S:lla ja O:lla on ollut melkoinen urakka talon tyhjentämisessä oman kodin viimeistelyn ohessa. Pitkiä päiviä ovat saaneet ahertaa. Meidän virallinen Suomen koti on sitten Tampereella. Ostimme elokuussa kaupunkikodin aivan keskustasta. Kiva tulla joululomalla Suomeen ja omaan kotiin (muuttolaatikoiden keskelleJ).

Tällä viikolla on tullut oltua hyvinkin aktiivisesti Shanghain suomalaisten riennoissa mukana. Tiistaina kävin ystävieni kanssa kiinalaisilla kangasmarkkinoilla. Satoja metrejä kauppakäytäviä täynnä ehtaa kiinalaista tavaraa! Onneksi tuli otettua ompelukone mukaan muuttokuormaan. Keskiviikkona olin kuukausilounaalla lähes parinkymmenen muun suomalaisen expat-äidin kanssa maistelemassa thaimaalaista ruokaa. Torstaina konsuli Eili Andersson oli kutsunut kaikki uudet suomalaiset expatpuolisot (+muutama vauvakin) perinteisille tulokahveille kotiinsa. Samalla saimme aimo annoksen tietoa pääkonsulaatin palveluista ja tapasimme pari viikkoa virassaan olleen pääkonsulin Marja Aspelundin.

Ensi viikolla aloittavat lukupiiri ja käsityöpiiri. Käsityöpiiriin voi mennä oikein hyvin ilman käsityötäkin, ihan vain vaihtamaan kuulumisia tai vaikka käyntikortteja. Joukossa voi olla aina joku, jota kiinnostaa oma ’korttipakkasi’ ja ’vaihtareita’ on hyvä olla myös mukana.

Käyntikortit ovat täällä ihan must. Lisäksi ne ovat myös tosi käytännöllisiä. Kaupat ja kaikenlaiset pikkupuodit jakelevat niitä asiakkailleen. Osoite on siinä heti valmiiksi kiinankielellä, eikä kieltä taitamattoman tarvitse käännellä osoitetta jossain erikseen. Taksikuskit eivät yleensä osaa sanaakaan englantia, eikä osoitteesta ole hyötyä ellei sitä ole kirjoitettu kiinaksi. Kortin vilautus vain kuskille ja pääset juuri haluamaasi paikkaan. Kyllästyin laukun pohjalla lojuvaan korttikasaan ja hankin minäkin käyntikorttikansion. Nyt kortit ovat hyvässä järjestyksessä ja löydettävissä nopeasti tarvittaessa. Kortti muuten ojennetaan aina kahdella kädellä ja vastaanotetaan samoin kahdella kädellä. Kiinalaista kohteliaisuutta!

Kaikenlaista yhteistä tekemistä siis löytyy.  Shanghain suomalaisten järjestämien aktiviteettien lisäksi tulevat vielä kaikki opintopiirit (kieliä, valokuvausta, zumbaa, pilatesta, maalausta, teen valmistusta, retkiä ym .ym.) mitä Shanghain kaupunki ja muiden maiden expat-yhdistykset tarjoavat.

Maailman yhdeksänneksi suurimmassa kaupungissa ei todellakaan tarvitse olla yksin!

Maanantaina suuntaamme kohti Hong Kongia. Paluu kotiin on lauantaina. Maxin hoitokin saatiin hienosti järjestettyä.

Ensi viikolla terveisiä Hong Kongista!

Autoilua ja vähän muutakin

Liikenne täällä on kyllä melkoista sekamelskaa ja vaatii roimasti tarkkaavaisuutta ja huomiokykyä sekä hyvää onneakin kaiken lisäksi. Punaista valoa ei kunnioiteta lainkaan, vaan aina voi ajaa punaista päin jos liikenne muuten sen sallii ja sopiva auton tai mopon mentävä rako löytyy. Risteyksissä käännytään loiventaen käännöstä vastaantulevien kaistalle. Ruuhka-aikoina ei kaistamerkinnöistä piitata vaan ajetaan niiden päällä ja muodostetaan mahdollisimman monta ajokaistaa. Viisikaistaiselle kadulle mahtuu hyvinkin seitsemän autojonoa. Ihan niin kuin se muka nopeuttaisi liikennettä! Ohittaa voi oikealta ja keltainen viiva ei ole mikään este ohitukselle. Mopoissa ja polkupyörissä ei ole valoja lainkaan. Suuri osa mopoista on ns. sähkömopoja, jotka liikkuvat lähes äänettömästi. Heijastin on täällä aivan tuntematon asia. Niitä on jo tilattu Ruotsista tuliaisiksi! Näytetään vähän mallia paikallisille J. Kokonaiset perheet  tekevät matkaa yhdellä ja samalla mopolla. Isän ja äidin lisäksi saattaa mopon kyydissä olla pari lasta. Sylivauvatkin kulkevat vain äidin sylissä. Eikä kukaan tietenkään käytä kypärää. Mopon päällä kulkee yhtä jos toistakin tavaraa ihan käsittämättömän suuret kuormat.

Ei tässä liikenteessä itse ajaen ihan heti pysyisi kyllä mukana. Hyvin harvoin edes  näkeekään muualta muuttaneita liikenteessä esim. pyöräilemässä tai ’mopoilemassa’.

Myöhään illalla ei ole enää miellyttävää mennä meidän compoundin ulkopuolelle. Katuvalot ovat todella himmeitä ja tässä lähialueella niitä on ihan satunnaisesti, keskustassa tietysti enemmän. Sitä paitsi roskaa ja kaikkea Maxin suuhun sopimatonta jätettä lojuu kaduilla, vaikka ne siivotaankin joka päivä.  Pimeässä niitä on vielä tosi vaikea havaita ajoissa ja siksi Max löytääkin kaduilta kaikenlaisia ’herkkupaloja’ illan pimeydessä. Nopea kun on! Olen muutenkin suuri ihmetyksen aihe, kun keräilen Maxin jätöksiä (ainoa ihminen ainakin näillä kulmilla). Päät kääntyvät joka kerta katsomaan, kun kuljen keltaisissa saappaissani ja kerään kakkaa siniseen pussiin…

S:n koulu on alkanut sujua oikein mallikkaasti. Koulubussi hakee aamuisin – ja tuo koulun päätyttyä -  ihan kotiovelle. Hieno homma! S:n piti valita musiikin tunnille jokin instrumentti tai vaihtoehtoisesti laulu. S valitsi tietysti viulun ja sai koulusta viulun käyttöönsä. Eri instrumenttien soittajista kootaan jatkossa pari eritasoista orkesteria oppilaiden soittotaidon mukaan.

Tällä hetkellä tulee istuttua useita tunteja joka päivä tietokoneen ääressä hoidellessa asioita sekä Suomeen että Ruotsiin, lisäksi tulee vielä yhteydet täällä muiden suomalaisten kanssa. Muuttoon liittyvien asioiden hoitoon - kun muutto vielä tehtiin kahteen eri maahan - menee suunnattomasti aikaa. Meidän nykyiset viisumit ovat voimassa vain 60 vuorokautta. Saadakseen uuden viisumin Kiinaan, pitää ensin poistua maasta. Riittää kun viettää neljä työpäivää Hong Kongissa. Ihan käsittämättömiä säädöksiä! S:lla on syysloma koulusta lokakuun eka viikko. Maanantai 1.10 on Kiinan kansallispäivä. Se tarkoittaa sitä, että koko Kiinalla on lomaa ja virastot suljettuna (koko viikon). No, ehkä joku on töissäkin, mutta todella vain joku…Lähdemme siis Hong Kongiin uusimaan viisumeja heti kun M on palannut Euroopasta. Sitä ennen pitää vielä löytää Maxille hoitopaikka.

Viime päivät olen itse opetellut elämää uuden autonkuljettajan kanssa. Hän kun ei siis osaa lainkaan englantia. Ei osaa edes lukea englanninkielisiä osoitteita. Ne pitää ensi käydä kääntämässä meidän toimistolla kiinaksi. Kartastakaan ei aina ole apua. Minusta onkin tullut nyt varsinainen työllistäjä, kun saan kännykkääni viestejä joissa hän kyselee 'Hi my boss, what is my tomorrows work'. Hän kirjoittaa viestit kiinaksi ja puhelimen ohjelma kääntää ne englanniksi. Tosin viestin pitää olla hyvin lyhyt ja yksinkertainen, että ohjelma kääntää sen oikein. Kotiin palattuamme keskustelemme siis seuraavasta päivästä kännyköiden välityksellä. Hieman hankalaa, mutta toimii kuitenkin!

Ajoin viikolla kuskin kanssa kauemmas paikalliseen  Shopping Mall’iin (valtava ostoskeskus, josta saa kaikkea sellaistakin mitä ilman ei ole tiennyt voivansa elää) vain hakemaan S:n viuluun hartsia. Opettaja kun ei tiennyt mitään soitinliikettä ihan tässä lähellä. Tuntui niin koomiselta istua auton takapenkillä kuljettajan ajaessa ja minä olin tehnyt ’suuret ostokset’. Kassissa vain hartsirasia! Joka tapauksessa tosi hieno juttu tuo autonkuljettaja, kyllä ilman sitä elämä olisi aika hankalaa. Kuljettaja vie aina ovelle asti ja odottaa vaikka viipyisin pari tuntia Ikeassa! Ehkä tulee myös liikuttua enemmän kuin jos olisin pelkän taksin ja metron varassa.

Ikeasta muuten löytyy hyvä valikoima gluteenitonta ruokaa. Pakastealtaasta löytyy erilaista lohta, juurespihvejä ja monenlaisia gluteenittomia torttuja. Siellä tuleekin käytyä lähes viikottain täydentämässä pakastinta. Hyllyistä löytyy kaikkea ruotsalaista: ketsuppia, näkkileipää, hilloja, kahvia, nakkeja, lihapullia ym. Gluteenittomia ruokatarvikkeita pitänee jatkossa alkaa tuoda Suomesta ja Ruotsista aina siellä käydessä. Niin tekevät kuulemma muutkin keliaakikot. Finskillä ylimääräisen matkalaukun tuominen on nykyään melko edullista.

Torstaina päättyi sitten viiden viikon odotus! Lentorahtina tullut muuttokuorma tuli niin täsmällisesti kuin vain voi. Muuttofirman miehet olivat ilmoittaneet tulevansa klo 13.30.  Mahtoivatkohan odottaa compoundin portilla, että saivat täsmällisyydestä täydet pisteet arvostelulomakkeeseen! Ovikello soi tasan kello 13.30! Pari muuttolaatikkoa oli tullissa viilletty pohjasta auki, tarkastettu ja teipattu uudelleen. Siinä kaikki! M:n puvut, talvitakit ja muutkin vaatteet olivat kyllä niin ryppyisiä, että otan mielelläni vastaan vihjeitä siitä miten saisin ne vähänkin siedettävämpään kuntoon!

Perjantaina oli syksyn ensimmäinen yhteinen tapaaminen - Welcome Back to Shanghai Party -muiden suomalaisten kanssa. Kiva saada uusia ystäviä. Luvassa kaupunkikierroksia, temppeleitä, puistoja, lounaita, ehkä vähän shoppailuakin hyvässä seurassa.

 

 

Muuttofirman pojat hommissa

Paikallinen kuljetusyritys 

(Source unknown)

 



 

World Financial Center

(Source unknown)

Arjen pyöritystä

Oli sitten ihan pakko käydä hamstraamassa lisää pyyhkeitä ja lakanoita Ikeasta, kun siitä omasta muuttokontista ei ole vielä mitään tietoa. ’Vesimieskin’ piipahti kylässä. Parinkymmenen litran vesipullo riittää noin viikoksi, kun sitä käytetään vain juomiseen, ruoanlaittoon ja kahvinkeittoon.

Pikku hiljaa olemme löytäneet myös hyviä ruokakauppoja. Kaikkea ei saa yhdestä ja samasta kaupasta, vaan yleensä käymme kahdessa tai kolmessa kaupassa samalla reissulla. Mikäli haluaa hyviä vihanneksia niitä ei saa kaupasta, joka muuten on edullisempi. Toisessa kaupassa taas on mm. hyviä saksalaisia maitotuotteita; jogurttia, Creme Fraichea, juustoja ym. Suuri tuontituotevalikoima löytyy kolmannesta kaupasta. Tosin siellä hintatasokin on korkeampi.  Leipä pitää usein hakea vielä neljännestä paikasta. Herkkukauppoihin emme vielä ole ehtineet lainkaan tutustumaan. Ne ovat sitten ihan oma lukunsa! Niitäkin löytyy paljon eri puolilta kaupunkia. Kaupasta kannattaa muutenkin ostaa kerralla aina enemmän. Mikäli näkee jonkin hyvän/tarpeellisen tuotteen sitä ei saata enää seuraavana päivänä olla saatavilla, seuraavasta viikosta nyt puhumattakaan. Kotiin kannattaa kerätä pieni varasto kaiken varalta…

Ruokakaupan hyllyjä katsellessa ei voi olla ihmettelemättä sitä muovijätteen määrää mikä pakkauksista syntyy. Tuotteet pakataan moninkertaiseen muoviin. Mihin se kaikki jäte ollenkaan joutuu? Uusiokäyttöön ei ainakaan. Täällä nimittäin ei ole järjestelmällistä jätteenkeräystä niin kuin esim. Ruotsissa oli. Olimme kymmenen viime vuoden aikana tottuneet siihen, että kaikki jäte lajiteltiin tarkoin ja vietiin itse kierrätyspisteeseen. Täällä joutuu laittamaan kaiken yhteen ja samaan pönttöön… Ei ole lainkaan ympäristöystävällistä!

S pääsi vihdoin torstaina aloittamaan koulun (Shanghai Community International  School). Koulussa on käytössä koulupuku, joten nyt ei tarvitse aamuisin miettiä mitä laittaisi päälle. S pitää kovasti koulun kansainvälisestä meiningistä. Oppilaista 10 % on ruotsalaisia. Ruotsalaisia perheitä on Shanghaihin tullut tänä syksynä varmaan ennätysmäärä, esim. Volvo on lähettänyt tänne 40 uutta perhettä. Pari suomalaista tyttöäkin koulusta löytyy.

Viikolla Kiinan valtiollisen tv-kanavan kuvausryhmä kävi Nanjingissa haastattelemassa M:a. Haastattelu tulee ulos ensi viikolla jollain talouskanavalla.

Vihdoin saimme käyttöömme myös auton ja kuskin. Kuski ajaa ihan rauhallisesti, osaa käyttää jopa vilkkua ja käyttää äänitorveakin ihan maltillisesti. Ainoa miinus on englannin kielen osaamattomuus. Onneksi hän osaa kyllä ihan sujuvasti käyttää puhelimensa sanakirjaa ja lähettelee sieltä englanniksi käännettyjä viestejä. Sillä tavalla asiat sujuvat ihan kohtuullisesti. Kuskeilla on kymmenen tunnin työpäivä ja töitä tehdään kuusi päivää viikossa. Tosin meidän kuskilla ei ole ajoja edes joka päivälle (saa siten ylimääräisiä vapaapäiviä). Odottaessaan kuskit pääasiassa nukkuvat, lukevat tai pelailevat erilaisia pelejä. Nukkuvia ja torkkuvia ihmisiä näkee muutenkin kaikkialla. On ihan tavallista, että kaupoissa ja toimistoissa työntekijät ottavat päivänokosia jos heillä ei ole asiakkaita palveltavana. Kun astuu liikkeen ovesta sisään niin nopeasti myyjät ryhdistäytyvät ja ovat valmiita palvelemaan asiakkaitaan. Palvelualttius on silmiinpistävää. Myös kahvilan penkillä kahvihetkensä päätteeksi torkkuvia asiakkaita näkee runsain mitoin. Kadunlakaisija saattaa istahtaa työnsä lomassa kadun reunalle päiväunille ja taksinkuljettajat ajavat vain autonsa kadun reunaan ja torkkuvat hetken jatkaen sitten jälleen työpäiväänsä.

Puheet siitä, että ilma Shanghaissa olisi kovin saasteista, ei kyllä pidä paikkaansa. Aurinko on paistanut nytkin jo useamman päivän aivan siniseltä taivaalta.  Ennen Shanghain toissa vuotista maailmannäyttelyä kaupungista on siirretty kaikki pahimmat saastuttajat mm. isoja tehtaita ja voimaloita kaupungin ulkopuolelle. Iltalenkillä olemme ihastelleet täysikuuta ja kirkasta tähtitaivasta.

Meidän compoundissa on viisikymmentä taloa. Suurin osa taloista on kiinalaisten asuttamia. Kaikissa taloissa ei asuta jatkuvasti vaan muutamia niiden omistajat pitävät vain loma-asuntoina. Puutarhurit siistivät aluetta päivittäin ja yhteinen uima-allas on käytössä aina lokakuun lopulle asti ennen kuin se suljetaan muutamaksi talvikuukaudeksi.

 

 Koulupuku 1

 

Koulupuku 2

 

 Päivätorkut työn lomassa

 

Meidän compoundin uima-allas,

tosin liian matala uimiseen