Faktaa liikkumisesta

M on viime viikon pendelöinyt  luotijunalla Shanghain ja Nanjingin väliä. Juna on todella nopea, huippunopeus jonkin verran päälle 300 km/tunnissa. Shanghai-Nanjing väli taittuu noin puolessa toista tunnissa. Toisinaan M:n pitää kuitenkin yöpyä hotellissa Nanjingissa. Kotona ollessa puhelinkokoukset venyvät usein lähes puoleen yöhön johtuen kuuden tunnin aikaerosta Ruotsiin.

S on ahkeroinut sekä koulussa että kotona pitkiä päiviä. Usein koulutehtävien teko päättyy vasta yhden-kahdentoista aikaan illalla ja kokeita on joka viikko. Siksi tulevaa lomaviikkoa onkin meillä odotettu kovasti.

Vielä kerran myös me S:n kanssa jouduimme matkustamaan Nanjingiin oleskelulupien ja viisumien takia.

Sitten vähän faktaa junalla matkustamisesta.

Junalippujen hankkiminen täällä on todella hankalaa kieltä osaamattomalle. Autonkuljettaja hoitaakin aina meidän lippujen oston ja itse tarvitsee vain osata löytää oikea raide ja oikea juna. Matkalipun ostamiseen tarvitaan aina passi tai ainakin jäljennös siitä. Ilman passia ei matkalippua saa ostettua.

Kiinalaiset rautatieasemat ovat todella isoja verrattuna suomalaisiin asemiin. Asemalle kannattaa mennä ajoissa, että ehtii löytämään oikean odotushallin. Oikean hallin numero näkyy aikataulunäytöltä ja riippuu siitä mihin junaan olet monossa. Odotushallin numero, junan numeron lisäksi onkin sitten ainoa tieto, joka löytyy ymmärrettävällä kielellä sekä taululta että lipusta. Lippua voi tietty näyttää tarvittaessa henkilökunnalle, joka ohjaa oikeaan suuntaan.

Matkalippu tarkistetaan useaan kertaan ennen junaan pääsyä samoin matkatavarat kulkevat läpivalaisun kautta ja ihmiset tarkistetaan metallinpaljastimella. Odotustiloihinkaan ei pääse ilman junalippua. Odotushalleista ihmiset päästetään laiturille 15-20 minuuttia ennen kuin juna aikataulun mukaan lähtee. Laiturille rynniessäsi (kaikilla on hirveä tarve tunkea ja töniä) syötät lipun automaattiin, joka rekisteröi sen.

Ennen junaan nousua vaunuemäntä vielä tarkistaa lipusta, että matkustaja on varmasti menossa oikeaan vaunuun. Viimeisen kerran tarvitset matkalippua, kun junasta poistuessasi työnnät sen automaattiin, joka rekisteröi matkasi päättyneeksi.

Siis kaiken kaikkiaan melkoisen monimutkaista!

Joskus kuulee ihmisiltä ihmetystä oman kuljettajan tarpeellisuudesta tai jopa sen ylellisyydestä. Auto ja kuljettaja ovat kuitenkin tässä kiinalaisessa arjessa ja arkipäivän rutiinien pyörittämisessä yksi tärkeimmistä asioista.

Täällä kun ei voi ottaa omaa autoa ja hurauttaa paikalliseen Prismaan tai Citymarketiin. Kauppareissuja ei pystyisi millään hoitamaan Metrolla tai taksilla. Lähimmälle metroasemalle on puolen tunnin kävelymatka. Sitä paitsi kaupat eivät satu olemaan lähellä Metroasemia. Taksillakaan ruokaostosten teko ei onnistu. Kuka jaksaisi raahata painavia kasseja taksista toiseen ja kuka niitä vahtisi sillä aikaa kun itse olet ostoksilla? Kauppareissulla joutuu käymään aina useammassa paikassa, että löytää kaiken tarvitsemansa. Omasta autosta on ollut pakko luopua Kiinaan muuton yhteydessä ja jotain on ollut saatava tilalle! Sitä paitsi tällä tavalla saa vielä työllistettyä yhden kaverin.

Viime viikolla pääsin ilokseni katsomaan myös Suomen Yle-areenan kautta aamutv:tä jonain päivänä ja kuuntelin tietty myös säätiedotusta. Huomasin, että syksy on tullut jo Suomeen. Täällä ei tule ajateltua Suomen säitä, kun itsellä on vielä aivan kesäiset lämpötilat. Niitä kirpeitä syysaamuja täällä alkaa ollakin nyt ikävä. Suomalaisena sitä on niin tottunut vuodenaikojen vaihteluun, että kesän jälkeen alkaa odottaa jo syksyä.

Ensi viikolla (1.10) juhlitaan Kiinan kansallispäivää ja Keskisyksyn juhlaa. Punaliput on jo aseteltu liehumaan katujen varsiin ja paperilyhtyjä ja koristeita on ilmestynyt katukuvaan. Kauppojen hyllyt ovat täynnä erilaisia suuria leivoslaatikoita, joita kaikki ostavat juhlapäiväksi. Mekin saimme jo omamme M:n Nanjingin hotellista. Ihanan näköisiä ovat (eivät tietenkään gluteenittomia)! Gluteeniton leivonnainen on täällä aivan tuntematon asia.

Perinteisesti Kiinassa on ollut kolme tärkeää juhlapäivää, joiden yhteydessä on yleisesti vapaapäiviä: kiinalainen uusivuosi tammi-helmikuussa (Chinese New Year, Chun Jie), työn päivä 1.5. (Labour Day, Lao Dong Jie) ja Kiinan kansallispäivä 1.10. (National Day, Guo Qing Jie). Nykyään näiden kolmen pitkän loman vapaapäiviä on jaoteltu pitkin vuotta ja uusia lomapäiviä ovat mm. uudenvuodenpäivä, Tomb Sweeping Day ja Dragon Boat Festival.

Kiinalaisten juhlapäivien aikana monet kiinalaiset matkustavat omaistensa luo kotikyliin ja muutenkin lomailemaan. Samoin ’länkkärit’ häipyvät täältä, pääasiassa siksi että kaikki paikat ovat täynnä lomaa viettäviä kiinalaisia. Eli, jos haluaa matkustaa esimerkiksi lomalle muualle Aasiaan ko. ajankohtana, niin matkaliput ja majoitus pitää varata todella ajoissa. Me kun aiomme viettää juhlaa täällä kotimaisemissa pääsemme varmasti maanantaina näkemään upeita ilotulituksia kaupungilla. Ilotulitukset ovat täällä kuulemma ihan jotain muuta, kuin mihin me olemme Pohjoismaissa tottuneet. No, nähtäväksi jää…

Viikolla kävin tekemässä myös China Daily -lehden tilauksen. Oleskeluluvat, työluvat ja viisumit ovat nyt kunnossa, lisäksi päästään lukemaan paikallista päivälehteä sekä pian viettämään ensimmäistä kansallispäivääkin. Seuraavaksi aion osallistua paikallisen ruoan valmistuskurssille. Siitä se lähtee, kiinalaiseksi opettelu!