Olen jo kauan halunnut aloittaa oman
temppelikäyntieni sarjan, mutta vasta viime viikolla siihen tarjoutui
tilaisuus. Ystäväni vei minut tutustumaan pieneen konfutsealaiseen temppeliin.
(Olisin sinne tietysti yksinkin voinut mennä, mutta ystävän kanssa on aina
mukavampaa J) Kaiken näkemämme lisäksi saimme pienen ilmaisen teeseremonia
oppitunnin. Saimme maistella eri
teelaatuja ja saimme tietää miten ne vaikuttavat eri sairauksiin. Hyvähintaisia
teelajeja oli sitten tietysti kaupan seremonian päätteeksi. Alakuvassa jasminteekukka, joka puhkeaa
oltuaan hetken kuumassa vedessä. Yhdestä tällaisesta teeannoksesta voi tehdä
kahdeksan kupillista teetä, kertoi oppaamme meille.
Teen laatu riippuu monista tekijöistä,
joista tärkein on lehtien ikä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret
lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Kalleimmat
teelaadut maksavat useita satoja euroja kilolta. Teelaadut jaetaan
valmistustavasta riippuen esimerkiksi mustaan, vihreään, valkoiseen ja
keltaiseen teehen.
Muiden kasvien kuin teepensaan lehdistä
valmistettuja juomia kutsutaan yleisesti yrttiteeksi.
Kiinassa tee juodaan yleensä
sellaisenaan siihen mitään lisäämättä.
Musta tee on teelaaduista käsitellyintä.
Mustaa teetä myydään lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista
halvinta. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin
enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Kiinassa se ei ole kovin suosittua.
Puer-tee on ainoa tee, joka paranee ja
kallistuu vanhetessaan. Hyvälaatuinen puer-teekakku saattaa kestää satakin
vuotta ja olla ikäännyttyään pienen auton hintainen. Kiinalaiset kutsuvat
luokituksessaan puer-teetä mustaksi teeksi
ja pitävät sitä vihreää teetä terveellisempänä. Valmiina juomana
puer-tee on tummanpunaista.
Oolong-tee on länsimaissa melko
tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon.
Vihreä tee on yleensä haalean vihreän
tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman
asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta
teelaatua.
Valkoinen tee on tehty pelkästään
teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen ole sekoitettu muita
teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa
peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Länsimaissa valkoinen tee on melko
harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtuullisen paljon.
Talviaika on suhteellisen lyhyt, lähinnä
vain joulu-tammikuu. Kevät ja syksy kestävät myös vain lyhyen aikaa ja talvesta
siirrytään lähes suoraan kesään ja päinvastoin. Mitään välikausitakkeja täällä ei
tarvita.
Vanhan kaupungin asumuksia
Tämä vanhus jaksoi vielä kutoa pikkuruisen
asuntonsa oven suussa.
Haastattelin Annaa, tyttöä joka kävi
meillä kotona tekemässä pedikyyrit ja manikyyrit. Anna opiskelee kosmetologiksi ja jotta hän pystyy maksamaan vuokransa ja
elämisensä hänen pitää tehdä opiskelujen ohessa iltatöitä. Lisäksi hän auttaa
taloudellisesti vielä vanhempiaan ja veljeään. Anna asuu 7 neliön huoneessa ja
maksaa siitä 1 400 renminbiä vuokraa kuukaudessa. Hän kertoi, että
vanhukset joutuvat talvisaikaan viettämään päivänsäkin siellä paksujen
peittojen alla. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Työikäiset pysyvät jotenkin lämpimänä
puuhastelemalla arjen askareitaan. Maaseudulla
monilla on asiat vieläkin huonommin ja pohjoisessa, josta hän on kotoisin, yöt
ovat vielä paljon kylmempiä.
Viikolla sain Maxin paperiasiat viimein sellaiseen
malliin, että 45 päivän kuluttua voin noutaa valmiin oleskeluluvan oman
alueemme paikallispoliisilta. Vielä viimeisellä paperikierroksella tuli mutkia
matkaan. Shanghain kaupunki on jaettu
neljään alueeseen, joilla kaikilla on oma rokotusasema ja minä olin tietysti käynyt
rokotuttamassa Maxin väärällä rokotusasemalla (kuitenkin aivan eläinlääkärin
neuvojen mukaan).
Siispä poliisiasemalta minut
käännytettiin vielä kerran takaisin. Piti käydä uusimassa rokotuskortti meidän
alueen rokotusasemalla, jotta sain siihen oman rokotusasemamme nimen. Onneksi ei tarvinnut sentään rokottaa Maxia
uudelleen! Korttiin oli kaiken lisäksi tullut talon omistajan nimi eikä koiran
omistajan nimi (suuri virhe sekin, joka piti korjata). Toisella kerralla poliisi alkoi vielä
tivaamaan missä on Maxin kastraatiotodistus ja M:n passi. Passin kopio löytyi kyllä paperinipusta.
Silloin aloin jo kypsyä ja sanoin, että sekä passi että kastrointitodistus ovat
Ruotsissa, enkä aio niitä nyt hankkia. Meni läpi, mutta jouduin maksamaan
lisenssistä pari sataa enemmän.
Kaksoisklikkaamalla
kuvia ne saa suuremmaksi!
Ajattelemista antava kolumni Hesarissa
18.11.2012, osoitteessa: www.hs.fi/sunnuntai/Mik%C3%A4+t%C3%A4m%C3%A4+t%C3%A4llainen+maa+on/a1353131736852