Syksy on tullut Shanghaihin

Syksy on nyt tullut Shanghaihin ja on pitänyt kaivaa lämpöisempiä vaatteita esille. Räätälillä teetin itselleni syystakin ja se onnistui oikein hyvin.

Kurkkukin on ollut karheana, liekö syynä ollut huono ilmanlaatu vai kylmyys kotona vaiko molemmat. Sisälämpötila on ollut vain +18 - + 19 astetta. Piti pyytää huoltomiestä katsomaan ilmanvaihdon säätöjä, kun itse emme niitä saaneet kohdalleen.

Päivälämpötilat ovat seuraavan viiden vuorokauden ennusteessa + 15 - + 18 välillä ja yölämpötilat alimmillaan + 7 astetta.

Ilman saastetaso oli viime viikonloppuna aivan huippulukemissa, ensimmäistä kertaa meidän täällä oloaikana. Ilmanlaatuindeksi oli lähes 300 eli ilma oli pahasti saastunut. Terveitäkin ihmisiä kehotetaan silloin välttämään ulkona olemista. Tällä viikolla tilanne on jälleen normalisoitunut. Samantasoisia ’saastepiikkejä’ ilmaantuu aina silloin tällöin.

Seuraan ilman laadusta kertovia lukemia osoitteessa  http://www.aqicn.info/?city=Shanghai&size=xlarge

Sain ystävältäni hyvän vinkin koirapuistosta, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella, mutta ei kuitenkaan niin kaukana etteikö sinne silloin tällöin voisi ajaa. Siellä Max saisi juosta vapaana ja pääsisi vaikka vähän kaivamaankin. Sitä ennen pitää vaan saada Maxin oleskeluluvat kuntoon. Samainen ystäväni muistutti siitä, että otan suuren riskin kun lenkkeilen Maxin kanssa compoundin ulkopuolella ilman lisenssiä. Koirapoliisit voivat tulla ja viedä koiran pois jos papereita ei ole. No, se on kyllä tiedossa, mutta koska meidän oleskelulupaa ei vieläkään ole siirretty Nanjingista Shanghaihin ei Maxinkaan papereiden kuntoon saattaminen onnistu. Kaikkeen menee aikaa ihan vietävästi ja se on asia johon ei sitten millään tahdo tottua.

Lääkäriasemalla käydessäni lääkäri kehotti samoin laittamaan pikaisesti Maxin lupa-asiat kuntoon. Hän kehotti menemään valtion omalle eläinlääkärille hakemaan rabies-rokotteen, muuten se ei ole kiinalaisten silmissä pätevä. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä, että samasta paikasta pitää saada kortti jolle on tallennettu kaikki Maxin rokotukset ja valokuva. Sitä ei kertonut myöskään hoitaja, joka piikitti Maxin ao. asemalla viime viikolla. Siis tämä on tätä, jota me länsimaalaiset emme täällä voi käsittää. Ihmisiä juoksutetaan paikasta toiseen uudelleen ja uudelleen ja aikaa menee ja bensaa kuluu… ja papereita pitää olla joka lähtöön. Mitä enemmän leimoja sen parempi.

Siispä alkavalla viikolla pitää jälleen ajaa valtion rokotusasemalle ja pyytää tältä rokotuksen antaneelta henkilöltä Maxille kortti, joka tarvitaan liitteeksi lisenssihakemukseen. Varsinainen lisenssi hankitaan sitten paikalliselta poliisiasemalta, kun koko paperinippu on kasassa. Lupa on uusittava jälleen vuoden vaihteessa, koska se on voimassa aina kalenterivuoden kerrallaan.

Minä en muuten enää ihmettele mitään. Sen nämä kolme kuukautta täällä ovat opettaneet. En edes sitä miksi niin monet kiinalaiset voi nähdä päivälläkin kadulla tai vaikkapa junassa pyjama päällä (merkki siitä, että ’olen vapaalla ja rentoudun’) tai miksi lapsia kannetaan sylissä eikä työnnetä rattaissa. En ihmettele sitä, että ihmiset kävelevät kadulla takaperin ja pyörittelevät sormissaan isoja metallikuulia enkä sitä, että ihmiset nukkuvat mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja asennoissa, ulkona ja sisätiloissa, työssä ja vapaa-ajalla. Mitähän he mahtavat tehdä sitten öiseen aikaan? Tuttavani kertoi omasta autonkuljettajastaan, jota piti aina välillä herätellä liikennevaloissa, kun hän otti torkut…

 

Kiinalaista pyjamamuotia, kuvat: Aftonbladet 31.10.2012

Uskaltauduin sitten myös kampaajalle. Oli ihan pakko, kun Suomeen tuloon on vielä pari kuukautta ja sitä ennen on tiedossa parit juhlat. Ajan sai heti tunnin päähän, vaikka oli lauantaipäivä. Nyt tiedän sitten senkin miten tämä kansa täällä työllistetään. Väkeä kampaamossa oli sen neliöihin verrattuna aivan uskomaton määrä. Ensimmäinen kaveri laittoi päälleni suojan, seuraavaksi kolme miestä alkoi väkertää raitoja folioilla, neljäs kävi välillä auttamassa, viides pesi hiukset ja antoi ihanan päänhieronnan, kuudes leikkasi hiukset. Kampaamossa oli 5-6 asiakasta ja kaiken aikaa itse paikan omistaja tarkasti miten työt sujuvat ja antoi neuvoja. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen (Ei kuitenkaan vedä vertoja Elinalle J). Omistaja kyseli millä tulin ja kun kerroin, että ’taksillahan minä’ niin pyysi seuraavalla kerralla ilmoittamaan mistä minut voi noutaa. Kampaamolla on oma auto ja kuljettaja. Kotimatka taittui sitten hienosti mustan mersun takapenkillä. Kyllä omistaja näyttää tietävän, millä tavalla saa pidettyä asiakkaansa. Kaikki asiakkaat olivat muuten länkkäreitä!

Radical Design Week 2012 on World Design Capital Helsinki 2012 -vuoden suurin ulkomainen satelliittihanke. Sunnuntaina viikko päättyi keittiömestari Petteri Luodon luomaan koko Suomi-yhteisön brunssiin Modernin taiteen museo MoCan ravintolassa, Peoples Parkissa, Shanghain keskeisimmällä ja kauneimmalla paikalla. ’Tastes and Sounds of Life’ oli tapahtuman teema. Ruokalistalla oli mm. lohikeittoa, uunilohta, erilaisia vihanneksia, pieniä voileipiä ja tietysti nakkeja lapsille. Jälkiruokana vispipuuroa, suklaamoussea  (salakuljetetun J) mämmin kera ja pannukakkua mustikkakermavaahdon kera. Erityisesti jälkiruoat olivat kuulemma oikein maistuvia (jälleen kerran kaikki sisälsi gluteenia).

Kiira Korpi kilpaili täällä viikonloppuna GP-osakilpailussa ja nousi kolmannelle palkintopallille ennätyspisteillään. Hieno homma! Emme vain millään ehtineet itse paikalle muun ohjelman takia.

Sunnuntaina silitin jälleen pinon paitoja ja laitoin miehen matkaan. (Ei ne koko reissua riitä, vaan pesulapalveluihin pitää turvautua!) Seuraavan kerran näemme vasta 18. marraskuuta. Siitä onkin sitten enää pari viikkoa ensimmäiseen adventtiin. Syksy on mennyt todella nopeasti!