sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Syyskesän kuvasatoa



Reilu vuosi Kiina -elämää takana. Vuosi, joka on ollut elämää suurempi seikkailu ja antanut meidän perheelle paljon - ja Kiina -seikkailu jatkuu!

Nyt voi jo sanoa, että syksy on tullut Shanghaihinkin. Päivälämpötilat ovat olleet vielä kahdenkymmenen asteen paikkeilla, eilen jopa +25 astetta. Ensi viikon ennuste kertoo kuitenkin syksyisiä lukemia +15 - +17. Yöllä mittari voi laskea + 10 asteen paikkeille.
Kiinalaiset ovat kulkeneet jo useamman viikon paksuissa talvitakeissa, he lukevat kalenteria – me länkkärit lämpömittaria. Minähän en suostu kesäsandaaleista luopumaan ennen kuin päivälämpötila on hyvän matkaa alle +20 astetta. Shanghaissa on ollut lähes koko syksyn uskomattoman hyvä ilmanlaatu. Tosin viime viikolla mittarit näyttivät jälleen yli kahden sadan lukemia.

Syyskuun puolivälissä saimme niskaamme pahimman rankkasateen neljään vuoteen. Kadut täyttyivät vedestä ja meidän autokuskinkin piti välillä ottaa oikein vauhtia, että pääsi ajamaan vesimassojen läpi. Etelä-Kiinan merellä riehuneen taifuunin rippeitä ylsi tänne Shanghaihin asti.

Viisumit on saatu uusittua – myös koiruudelle. Koirat tarvitsevat oman oleskelulupansa, joka pitää uusia vuosittain. Ensin pitää hakea rabiesrokote valtion eläinlääkäriasemalta - sitä ennen oli jo haettu muut tarvittavat rokotteet omalta Beck & Stones -lääkäriasemalta - rabiesta kun ei saa antaa kuka tahansa. Sitten papereiden kanssa paikalliselle poliisiasemalle ja jälleen 45 vuorokauden odotus, että saamme uuden oleskeluluvan. Rabiesrokotetta muuten suositellaan täällä myös ihmisille - varsinkin niille jotka ulkoilevat paljon oman koiransa kanssa kaupungilla. Koskaan ei voi tietää milloin joku kulkukoira yllättää…

Elokuussa alkaneet musikaalin harjoitukset ovat työllistäneet meidän perheen koululaista. Kyseessä ei olekaan ihan mikä tahansa pikku juttu vaan ihan oikea musikaali ja puvustukset, lavastukset ja harjoitukset sen mukaiset. S’lla on musikaalissa useampi pieni rooli. Rooliasut alkavat olla valmiina ja upeilta näyttävät kuulemma. Esityksen pitää olla näytöskunnossa marraskuun puolessa välissä. Koulupäivät venyvät pitkiksi, koska harjoitukset vievät monta iltaa viikossa.

S on muutenkin harrastanut kovasti musiikkia tänä syksynä. Luokkakaverit perustivat jo keväällä bändin ’The Silly Things’. Kappaleet ovat bändin oman pojan sävellyksiä ja sanoituksia. Pari keikkaa on nyt takana ja pari seuraavaa on jo varattu kalenteriin. S on viime aikoina opetellut soittamaan bassoa! Tyttö, joka on toista kymmentä vuotta soittanut viulua, siirtyi tuosta vaan bassoon. Toiselle keikalle ehdimme me vanhemmatkin viime viikolla mukaan ja hyvältähän tuo näytti/kuulosti.


 
Tänä vuonna lähdimme syysloman väentungosta pakoon Malesiaan. Mutta kuinkas kävikään, emme päässeet eroon kiinalaisista edes siellä. Kiinalaisten loma-aikoina ne valloittavat jo ihan joka kolkan Aasiassa. Meidän lomapaikassamme oli vain kourallinen länsimaalaisia. Loma oli suunniteltu niin, että pääsimme useana päivänä tutustumaan Borneon luontoon. Patikoimme sademetsässä ja iltahämärissä suuntasimme oppaan kanssa veneellä mangrovemetsän keskelle katsomaan nenäapinoita, tulikärpästen tuikkiessa puissa kuin joulukuuset ikään. Yksi päivä meni snorklausretkellä läheisellä saarella ja viimeisenä päivänä kokeilimme vielä varjoliitoa. Maisemat eivät paljoa upeammat olisi voineet olla.


 
      Tandemvarjo -liitelyä



  
Snorklausmaisemaa; merta, hiekkaa ja aurinkoa, taustalla Mount Kinabalu.



 
Rafflesia - todella harvinainen kukka, jota esiintyy vain Borneolla ja Indonesiassa - sattui olemaan kukassa - 'ones in a life-time' -kokemus, kertoi opas meille.



 
Sademetsässä näimme maailman pienimmän orkidean (pieni vaalea piste keskellä kuvaa).



 
Kiinalaisten auringonottoa. Kiinalaiset eivät halua itselleen ruskettunutta ihoa ja siksi vartalo peitetään kaikin mahdollisin tavoin auringolta – myös rantalomalla!



 
                     Nenäapina poikasensa kanssa. Tätä lajia tavataan vain Borneolla.




Shanghai Community International School järjesti lokakuussa ‘Food fair’ -päivän. Olin itse Suomen osastolla mukana hääräämässä muutaman oppilaan ja äidin kanssa. Suomalaisesta lohikeitosta tuli hetkessä campuksen suosituin ruoka. Keitto myytiin loppuun ensimmäisen tunnin aikana. Ensi vuonna tiedetään sitten mikä on myyntivaltti!



 
Samalla viikolla koulussa järjestettiin ‘International Day’, jossa kaikkien maiden nuoret esittäytyivät. Suomalaiset nuoret lauloivat antaumuksella 'Maamme' -laulua. Upeaa!

tiistai 13. elokuuta 2013

Huh - hellettä!



Huh-hellettä! Shanghain kaupunki ja sen asukkaat kärvistelevät ennennäkemättömissä helteissä.
40-asteen päivälämpötiloja on mitattu jo jonkin aikaa. Tämä onkin kuumin helleaalto Shanghaissa 140 vuoteen eli sen jälkeen kun virallisia lukemia on alettu mittamaan ja tilastoimaan. Ihmiset suojautuvat paahteelta päivänvarjojen alle ja uima-altaat täyttyvät viilennystä hakevista ihmisistä. Kaupunkilaiset pakenevat katujen kuumuutta myös ilmastoituihin kauppoihin ja metroon. Käydessäni tällä viikolla Ikeassa havaitsin saman asian. Siellä äidit lapsineen olivat valloittaneet päiväunien paikoiksi kaupan lepotuolit ja sohvat.

Kuumuus on innoittanut myös erilaisiin tempauksiin. Paikallinen televisiokanava kokeili paistaa viipaleen porsaanlihaa kuumalla katukiveyksellä ja onnistui siinä kymmenessä minuutissa.

M taas kertoi työpaikallaan sattuneen tapauksen, jossa nainen oli unohtanut kananmunia autonsa takapenkille ja palatessaan autolle sinne oli kuoriutunut kaksi kananpoikaa.

M:n työpaikalla oli sähköt kokonaan poikki parina päivänä, sähkön säännöstelyn takia. Sähköä ei enää joka paikassa riitä kaikille. Tehtaalle hankittiin sitten oma generaattori ja nyt kaikki pelittää jälleen.

Onneksi kotona ja autossa on ilmastointi. Ei tästä muuten selviäisi. Kotona tulee kaapit siivottua ja tehtyä muutenkin kaikenlaisia rästitöitä, kun ei tee mieli lähteä ulos. Siis jotain positiivistakin!
Viime viikolla voimakkaat trombit pyörivät meidän lähistöllä. Olimme S:n kanssa tulossa juuri kuljettajan kanssa ostoksilta, kun juutuimme kaikkein pahimpaan ruuhkaan kaupungille. Jälki oli monin paikoin tosi pahan näköistä. Puita oli pitkin poikin katujen yli, valtavia ajo-opasteita oli pudonnut suoraan ajoradalle ja liikennemerkkejä lojui katkenneina siellä täällä. Kotimatkaan meni lähes kolme tuntia normaalin vajaan tunnin sijaan.




S:n koulu alkaa ensi keskiviikkona. Suomen loman jälkeen on ollut siis hyvää aikaa tavata kavereita (niitä muutamia, jotka ovat jo palanneet Shanghaihin tai ovat olleet täällä koko kesän – niitäkin on). Kaverukset ovat tehneet päivän retkiä vesipuistoihin, käyneet elokuvissa, syömässä ulkona ja nauttineet täysillä yhdessäolosta. En vain jaksa ymmärtää miten he tuolla kuumuudessa ovat jaksaneet!



 
S:lle tulee aina loma-aikoina kova tarve siivota ja järjestellä paikkoja. Ihailtavaa tietysti! Nyt hän halusi vielä ennen koulun alkua stailata omaa huonettaan ja se sitten vaati jälleen pari vierailua Ikeassa ja kaupungilta kävimme etsiskelemässä sopivia juttuja huoneen piristykseksi. Tässä antiikkimarkkinoilla!




 
S on yrittänyt vilvoitella meidän oman compoundimme uima-altaalla – itseltäni se on vielä jäänyt tekemättä. Allas on niin kovin matala, ettei se oikein houkuttele uimaan ja vesikään ei ole yhtään vilvoittavaa enää näissä lukemissa.
Kuva ei kylläkään kerro koko totuutta Shanghain helteestä, sillä sadat laulukaskaat pitävät kovaa meteliä pihan puissa. Se pitäisi saada kuulumaan tämän kuvan välityksellä, jotta tunnelma olisi aito, mutta siihen ei vielä tekniikka yllä.

Kävimme teettämässä pari helleasua Lujiabang Lu’lla – räätälikorttelissa - samalla ompelijalla, jolla on jo teetetty muutamat asut aiemminkin. Kiertelimme samalla Old town’in alueella ja onneksi kamera tuli jälleen mukaan.




Paikalliset kauppiaat olivat tuoneet tuotevalikoimansa esille kadulle.
 


 Tässä taas merenelävät paistuvat helteessä.






 
Old Town’ssa koneet murentavat pala palalta vanhaa Shanghaita. Tämäkin alue on tuota pikaa täynnä uusia pilvenpiirtäjiä ja vanhat asumukset saavat väistyä. Näitä näkymiä ei voi enää kauan tallentaa.



 Siellä täällä vielä joku sinnittelee vaikka vierestä jo seiniä kaadetaan.






Tänään meidän autonkuljettajamme Zhang pääsi myös kuvaan. Pitäähän tänne yksi kuva hänestäkin saada. Meitä on onnistanut! Me olemme saaneet erittäin kohteliaan ja avuliaan autonkuljettajan, joka osaa vielä sukkuloida hienosti tuolla erittäin ruuhkaisessa liikenteessä. Tuttavilta olen kuullut miten useissa perheissä on annettu lopputili kuljettajalle – ja vielä useammankin kerran – kun ei ole oltu tyytyväisiä heidän työhönsä. Kovien helteiden vuoksi herra Guoping oli kuvaa otettaessa pukeutunut poikkeuksellisesti shortseihin ja t-paitaan.


perjantai 24. toukokuuta 2013

Kiireistä kevättä


Puuhaa on jälleen riittänyt ja kevät on mennyt aivan hujauksessa. M oli vast’ ikään pitkällä työmatkalla Euroopassa ja Afrikassa, mutta on nyt jälleen Kiinassa ja todennäköisesti saa olla täällä melkein koko toukokuun (tosin ei Shanghaissa). Viime viikolla oli useita sadepäiviä, mutta nyt on ollut jälleen poutaa ja päivälämpötilat kolmenkymmenen paikkeilla. Tätä tämä on sitten sinne lokakuulle asti, mutta ei pidä valittaa sillä lämpöä ja kesää on kuitenkin odotettu. Loppukesällä lämpötilat nousevat vieläkin korkeammalle - yli kolmenkymmenen asteen.
S oli toissa viikon Sisä-Mongoliassa luokkaretkellä. Viikko oli erittäin mieliinpainuva ja mieleinen kaikin puolin. Pari yötä jurtassa ja loput hotellissa. Ohjelmassa oli kouluvierailuja, tanssiesityksiä, kameliratsastusta aavikolla ym.
Itse olin jälleen pari päivää sovitusmallin hommissa Luhdan tehtaalla. On tosi mielenkiintoista tutustua läheltä suomalaisen vaatesuunnittelun maailmaan. Suunnittelijat tulevat Suomesta tänne muutaman kerran vuodessa lähinnä sovittelemaan protomallejaan. Luhta -konserninkin vaatteiden valmistus on tänä päivänä joko täällä Kiinassa tai lähialueella.
Saimme myös kotiin tuotuna, tilaustyönä tehtynä ensimmäisen kiinalaisen huonekalumme eli kenkäkaapin. Olin jo kuukausia suunnitellut sen tilaamista.  Tilauksesta valmiiseen kaappiin meni aikaa noin pari viikkoa. Kaappi vetää sisäänsä noin 30 paria kenkiä. Kiva, kun yhdistetyn eteis/olohuoneen lattialla lojuneet kengät saa nyt järjestettyä kaappiin pois silmistä. Meidän asunnossa kun ei ole mitään erillistä eteistä vaan sisään tullaan suoraan olohuoneeseen. Ulko-ovien välissäkin on muuten niin iso rako, että päivä paistaa välistä. Ei siis ihme, että talvella kylmyys tulee suoraan sisään.
 

Vappua vietimme yhdessä muiden suomalaisten kanssa piknikin merkeissä.
Viime lauantaina teimme koko perheen retken Sheshan’iin ja siellä sijaitsevaan patsaspuistoon. Puisto sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Shanghaista. Puisto on ainoa tuntemani paikka, johon voi ottaa myös Maxin mukaan. Max sai juoksennella paljon vapaana ja pääsi jopa pulahtamaan muutaman kerran puiston keskellä olevaan järveen. Puisto on oikea keidas meluisassa Shanghaissa asuvalle. Siellä on erittäin rauhallista ja vihreää. Todella hienot puitteet päiväretkelle! Auringonpalvojia ei rannalla näkynyt. Kiinalaiset eivät harrasta auringonottoa niin kuin me suomalaiset. Sen sijaan he koettavat kaikin keinoin välttyä auringolta käyttämällä sateenvarjoja ja päivänvarjoja suojaamaan kasvoja. Me länkkärit vähennämme heti vaatetusta, kun kesän lämpö alkaa helliä meitä. Kiinalaiset sen sijaan pukeutuvat pitkähihaisiin ja kaikella tapaa auringolta suojaaviin vaatteisiin. Aurinkovoiteissakin kiinalaiset suosivat valkaisuaineita samoin muissa kasvo- ja ihovoiteissa. Kalpean vaalea iho on täällä  ihan ’must’.

 
 
 
Äitienpäivänä kävimme brunssilla kaupungin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa. Viereen kovaa vauhtia rakentuva Shanghai Tower on jo korkeampi kuin kyseinen Shanghai World Financial Center. Tornista on näin hulppeat näkymät kaupunkiin ja Shanghaita halkovalle Huangpu -joelle.



 
Äitienpäivän iltana vietimme vielä pienen lapsenlapsen Kerttu Amandan kastejuhlaa Skypen välityksellä. Ääni ja kuva olivat parasta laatua ja kaikki toimi erittäin hienosti –  katkoja kuvassa tai äänessä ei ollut lainkaan. Aivan kuin olisimme itse olleet juhlapaikalla, kaikki rakkaat ihmiset siinä ympärillä. Erittäin lämminhenkinen tapahtuma vaikkakin siis vain Skypen välityksellä. Hienoa tämä tekniikka ja sen suomat mahdollisuudet!
Suomen loma; mökki ja sauna siellä Längelmäveden saaressa alkavat olla jo ajatuksissa päivä päivältä yhä enemmän. Vielä pitää malttaa jokunen viikko…

                                                                                       __________

Jälleen yksi kiinalaiseen ruokaan liittyvä lehtiartikkeli.

Huono ruoka, huono elämä

22.4.2013 Mikko Paakkanen, Helsingin Sanomat

Kansa pysyy hiljaa, vaikka siltä puuttuu poliittisia vapauksia, koska puolue lupaa, että elämästä tulee parempaa. Näin voi yksinkertaistaen kuvata Kiinaa johtavan kommunistipuolueen ja kansan välistä suhdetta.

Kiinalaiset ovatkin vaurastuneet, ja miljoonien elämänlaatu on parantunut huikeasti. Mutta kiinalaiset eivät niele ihan mitä tahansa.

"Oikeastaan minä ja perheeni emme uskalla syödä nykyään juuri mitään", sanoi The Guardian -lehden hiljattain haastattelema kiinalaisnainen. Hän oli lakannut syömästä kanaa ja vältteli myös sianlihaa.

Niitä ei halua nyt syödä moni muukaan kiinalainen. Siipikarja voi olla vaarallista, koska Kiinasta on löytynyt lintuinfluenssavirus, johon sairastuneista moni on kuollut. Sianlihaan suhtaudutaan epäilevästi, koska kukaan ei tarkkaan tiedä, mihin kuolivat ne 16 000 sikaa, joiden ruumiit ajelehtivat viime kuussa Shanghain seudun vesistöissä.

Vauvojen vanhemmat ovat puolestaan tukkineet ulkomaisia äidinmaidonkorvikkeita myyvät nettikaupat niin pahoin, ettei tuotteita riitä kaikille tilaajille, kertoi China Daily -lehti runsas viikko sitten.

Marketeissa on kotimaisia äidinmaidonkorvikkeita yllin kyllin, mutta muistissa on viiden vuoden takainen tapaus, jossa kiinalaiseen maitoon lisätty kemikaali tappoi vauvoja.

Kiinassa ruokaongelmat ovat arkea, jossa tavalliset kuluttajat joutuvat elämään päivästä ja vuodesta toiseen. Suoranaisten huijausten lisäksi ruokaa pilataan käyttämällä kemikaaleja ja eläinlääkkeitä runsaskätisesti sekä likaamalla ympäristöä, jossa ruoka kasvaa.

Osa kiinalaistutuistani sanoo olevansa niin turtunut kuulemaan pimeässä hohtavista lihapullista, naudanlihaksi naamioidusta sianlihasta, viemärien rasvamössöstä tehdystä ruokaöljystä ja muista ruokaskandaaleista, ettei halua ajatella asiaa vaan syö mitä syö ja toivoo parasta.

Koulutetun ja vaurastuvan keskiluokan kasvaessa kuitenkin kasvaa myös se väestönosa, jota ruokaturva kiinnostaa. Asia on jo synnyttänyt kansalaisaktivismia. Aktiivit ovat julkaisseet ainakin nettisivuston ja älypuhelinsovelluksen, joista saa tietoa ruokaongelmista. Kiinankielisen puhelinsovelluksen on ladannut yli 20 miljoonaa ihmistä.

Ruokaturvasta huolestuneilla alkaa siis olla joukkovoimaa. Ruoan laatu on osa elämänlaatua, ja jokainen ruokaskandaali voi saada lisää kansalaisia toteamaan, ettei puolueen lupaus pitänyt.

Mikko Paakkanen mikko.paakkanen@hs.fi

Kirjoittaja on HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja.

 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hautojen lakaisua ja Tokion matkaa



Heti alkuun täytyy kertoa, että sen enempää Pohjois-Korea kuin lintuinfluessakaan ei ainakaan tällä hetkellä askarruta mieltä. Elämme täällä aivan tavallista arkea edelleen. Suomen Shanghain pääkonsulaatti pitää meitä ajan tasalla mm. facebook -sivujensa kautta.
Toissa viikolla - torstaina 4. huhtikuuta - oli jälleen valtakunnallinen vapaapäivä, Qingming jie -päivä eli hautojen lakaisupäivä. Sen lisäksi monissa työpaikoissa myös perjantai oli vapaapäivä. Sen sijaan sunnuntaina tehtiin jo jälleen töitä. Hautojenlakaisupäivä, on merkittävä juhla Kiinassa ja kiinalaisten keskuudessa kaikkialla maailmassa. Qingming -juhlan vuoksi muun muassa Shanghain pörssi sulkeutui. Kiinassa ei ole varsinaisia vuosilomia vaan koko kansa lomailee aina tärkeinä juhla-aikoina, joita on ripoteltu pitkin vuotta.
Kiinassa vainajien muistopäivän valmistelut näkyvät jo reilusti ennen varsinaista juhlapäivää. Hautakumpujen päälle käydään viemässä upouusia, kirkkaan keltaisia ’rahanippuja’. Päälle laitetaan painoksi kiviä. Siitä huolimatta haalistuva keltainen paperi ennen pitkää lähtee tuulen mukana lentämään ympäristöön. Varsinaisena juhlana sitten rahaa poltetaan haudoilla paksuissa nipuissa.
Perinteisestihän vainajille on toimitettu tuonpuoleiseen ruokaa ja juomaa. Uusin villitys on vainajille tarkoitetut iPhonet, iPadit, jääkaapit, stereot ja muut tekniset laitteet on myös tehty paperista. Nekin toimitetaan tuonpuoleiseen polttamalla haudoilla. Paperiversiot ovat halvempia kuin oikeat laitteet. Muistopaketti, jossa on kaksi iPadia ja neljä iPhonea maksaa vajaan euron. MacBookin vainajaversio on samanhintainen. Juhlan aikana poltetaan yhteensä tuhat tonnia paperia taivaan tuuliin. Lakaisukustannuksien arvioidaan nousevaan noin miljardiin euroon. Esi-isien tarvikkeiden polttamisesta nouseva savu saattaa paikoin jopa heikentää näkyvyyttä ja savu kirvelee silmissä monta päivää.
Vainajien elämän ajatellaan muistuttavan joka suhteessa nykypäivän kiinalaiselämää. Niinpä heille voidaan toimittaa paperiversioita myös luottokorteista, vaatteista, lentolipuista, kasvosaippuasta ja partavedestä. Tämä on suoraa jatkoa tuhansia vuosia vanhaan perinteeseen. Rakennuttivathan keisaritkin itselleen hautapaikkoja, joissa oli mukana koko yhteiskunta pienoiskoossa armeijoista ja jalkavaimoista alkaen.
Seremonioiden jälkeen perhe kunnioittaa vainajia myös yhdessä syömällä ja juomalla, joko haudalla tai jossain lähistöllä.
                                                                                 __________
Mekin päätimme pitää pienen loman koskapa koululaisillakin oli pääsiäisen jälkeinen viikko lomaa. M on joskus vuosia sitten jo luvannut S:lle, että vie hänet Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukintaa ja nyt oli juuri sopiva hetki matkalle.  Syksyllä alkavan IB-lukion lukujärjestys on tosi tiukka eikä ole varmuutta voiko seuraavien kahden vuoden kevätlomalla lähteä reissuun lainkaan vai viekö koulu kaiken ajan.
Lensimme S:n kanssa Tokioon keskiviikkona, M pääsi lähtemään vasta perjantaina perässä. Lento Shanghaista Tokioon kestää vain kaksi ja puoli tuntia. Heti Naritan lentokentällä saatoimme huomata miten järjestelmällistä ja kohteliaisuutta ihannoivaa japanilainen kulttuuri onkaan. Bussijonon järjestystä ylläpitävät pojat kumarsivat joka ainoalle matkustajalle mutta myös bussinkuljettajalle. Matkaliput tarkastettiin nopeasti, mutta myös tarkasti. Airport Limousine -bussi kulkee lentokentältä suoraan suurimpien hotellien luo. Matka kestää n. 90 min, liikenteestä ja hotellin sijainnista riippuen. Samaisella bussilla mekin sitten huristelimme hotelliimme.
Tokio ei ole vain yksittäinen kaupunki, vaan kokoelma (yhteensä 23) yhteen kasvaneita kyliä, joilla on kullakin oma luonteensa. Shibuya on nuorisokulttuurin keskus, Roppongi tunnetaan niin yöelämästään kuin trendikkäistä ostareistaan, Asakusassa on temppeleitä ja vanhan Tokion henkeä, Shinjukussa on maailman vilkkain juna-asema ja leijonanosa Tokion pilvenpiirtäjistä, ja niin edelleen. Suur-Tokiossa asuu yli 36 miljoonaa asukasta eli se on asukasluvultaan maailman suurin kaupunki. Se on kuin vilkas muurahaispesä.
Japani on kulutusfriikin unelma ja muodin Mekka. Täällä in on out ja ‘the new black’ on ‘so last season’.
Kuten Suomessa myös Japanissa arvostetaan puhtautta, siisteyttä ja asiallisuutta niin pukeutumisessa kuin muutenkin. Siellä ei voi edes ajatella kulkevansa paidatta kesäkuumalla, pudottaa roskia kadulle tai polttaa tupakkaa julkisella paikalla. Tupakoitsijoille on kaupungilla omat ’tupakkakoppinsa’.
Kahvilat ovat japanilaisten toinen olohuone ja niissä saatetaankin kavereiden kanssa istua tuntikausia juttelemassa tai lehtiä lukemassa. Illalla voi huomata, että pikkukatujen varsille ja etenkin asemien ympärille avautuu runsas joukko pieniä ravintoloita ja japanilaisia pubeja eli izakaya-ravintoloita.
Japanissa on paljon tekemistä ja näkemistä. Pelkkä kiertely kaduilla, kaupoissa, museoissa, gallerioissa ja temppelikujilla on kiinnostavaa. Toisin kuin Euroopassa matkustettaessa, Japanissa ei tarvitse pelätä näyttävänsä turistilta, sillä ulkonäkö paljastaa joka tapauksessa, ettet kuulu paikalliseen väestöön. Yritimme kovasti tarkkailla myös paikallisten keskinäistä käyttäytymistä ja pokkurointia, mutta ei sen todellinen luonne meille selvinnyt niiden muutaman päivän aikana, jotka siellä vietimme.
Tokiossa, niin kuin Japanissa yleensäkin vain isoimmilla kaduilla on nimet, joten suunnistaminen tapahtuu lähinnä maamerkkien avulla. Meidän suunnistaminen sujui erittäin mallikkaasti. Yhtään kertaa emme päässeet eksymään, vaikka metroverkosto on todella laaja ja sokkeloinen. Metrot ja junayhteydet ovat varmaan maailman parhaita. Tokio on myös hyvin turvallinen kaupunki.
Kirsikkapuita pääsimme ihailemaan parissakin suuressa puistossa; keisarin puistossa ja Sensoji-temppelin puistossa, Asakusan kaupunginosassa. Osa kirsikkapuiden kukinnoista oli jo lakastunut, mutta monia lajikkeita oli vielä aivan täydessä kukassa.

 
 
 


   
Sensoji -temppelin puistoa

Hotellimme ikkunasta näytti tällaiselta auringonlaskun aikaan
 
 
 

 
Koska emme tietenkään osanneet ainuttakaan japanilaista merkkiä, pyysimme aamuisin hotellimme vastaanotosta kirjoitetun ohjeen (aina sen mukaan mihin olimme menossa), jolla oli sitten helppo suunnata kohti metroasemaa ja oikea juna löytyi helposti.

   Lounasaikaan erilaisia annosvaihtoehtoja oli tarjolla kadunvarsilla, tosin muovisia sellaisia…

Leivonnaiset sen sijaan olivat kuin taideteoksia

Päällimmäiseksi tunnelmaksi Tokiosta jäivät kyllä ystävällisyys, järjestelmällisyys ja siisteys. S oli sitä mieltä, että siellä olisi varmasti mukava asua ja lupasi palata jonain päivänä Tokioon.
Viime viikonloppuna pääsimme seuraamaan Shanghain Formula1 –ajoja ihan paikanpäällä. Kokemus kuului sarjaan 'ones-in-a-lifetime experience' ja sellaisena olikin ihan mieleenpainuva. Katsomot olivat aivan loppuunmyytyjä. Suomalaisiin Kimi -faneihin törmäsi varikolla vähän siellä sun täällä. Osa oli matkustanut Suomesta asti ihan vain seuraamaan kisoja. Suomen lipuin varustettuja kiinalaisjoukkoja näkyi varikolla myös runsaasti. Kiinalaiset ovat siis selvästi Räikkösfaneja.