perjantai 24. toukokuuta 2013

Kiireistä kevättä


Puuhaa on jälleen riittänyt ja kevät on mennyt aivan hujauksessa. M oli vast’ ikään pitkällä työmatkalla Euroopassa ja Afrikassa, mutta on nyt jälleen Kiinassa ja todennäköisesti saa olla täällä melkein koko toukokuun (tosin ei Shanghaissa). Viime viikolla oli useita sadepäiviä, mutta nyt on ollut jälleen poutaa ja päivälämpötilat kolmenkymmenen paikkeilla. Tätä tämä on sitten sinne lokakuulle asti, mutta ei pidä valittaa sillä lämpöä ja kesää on kuitenkin odotettu. Loppukesällä lämpötilat nousevat vieläkin korkeammalle - yli kolmenkymmenen asteen.
S oli toissa viikon Sisä-Mongoliassa luokkaretkellä. Viikko oli erittäin mieliinpainuva ja mieleinen kaikin puolin. Pari yötä jurtassa ja loput hotellissa. Ohjelmassa oli kouluvierailuja, tanssiesityksiä, kameliratsastusta aavikolla ym.
Itse olin jälleen pari päivää sovitusmallin hommissa Luhdan tehtaalla. On tosi mielenkiintoista tutustua läheltä suomalaisen vaatesuunnittelun maailmaan. Suunnittelijat tulevat Suomesta tänne muutaman kerran vuodessa lähinnä sovittelemaan protomallejaan. Luhta -konserninkin vaatteiden valmistus on tänä päivänä joko täällä Kiinassa tai lähialueella.
Saimme myös kotiin tuotuna, tilaustyönä tehtynä ensimmäisen kiinalaisen huonekalumme eli kenkäkaapin. Olin jo kuukausia suunnitellut sen tilaamista.  Tilauksesta valmiiseen kaappiin meni aikaa noin pari viikkoa. Kaappi vetää sisäänsä noin 30 paria kenkiä. Kiva, kun yhdistetyn eteis/olohuoneen lattialla lojuneet kengät saa nyt järjestettyä kaappiin pois silmistä. Meidän asunnossa kun ei ole mitään erillistä eteistä vaan sisään tullaan suoraan olohuoneeseen. Ulko-ovien välissäkin on muuten niin iso rako, että päivä paistaa välistä. Ei siis ihme, että talvella kylmyys tulee suoraan sisään.
 

Vappua vietimme yhdessä muiden suomalaisten kanssa piknikin merkeissä.
Viime lauantaina teimme koko perheen retken Sheshan’iin ja siellä sijaitsevaan patsaspuistoon. Puisto sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Shanghaista. Puisto on ainoa tuntemani paikka, johon voi ottaa myös Maxin mukaan. Max sai juoksennella paljon vapaana ja pääsi jopa pulahtamaan muutaman kerran puiston keskellä olevaan järveen. Puisto on oikea keidas meluisassa Shanghaissa asuvalle. Siellä on erittäin rauhallista ja vihreää. Todella hienot puitteet päiväretkelle! Auringonpalvojia ei rannalla näkynyt. Kiinalaiset eivät harrasta auringonottoa niin kuin me suomalaiset. Sen sijaan he koettavat kaikin keinoin välttyä auringolta käyttämällä sateenvarjoja ja päivänvarjoja suojaamaan kasvoja. Me länkkärit vähennämme heti vaatetusta, kun kesän lämpö alkaa helliä meitä. Kiinalaiset sen sijaan pukeutuvat pitkähihaisiin ja kaikella tapaa auringolta suojaaviin vaatteisiin. Aurinkovoiteissakin kiinalaiset suosivat valkaisuaineita samoin muissa kasvo- ja ihovoiteissa. Kalpean vaalea iho on täällä  ihan ’must’.

 
 
 
Äitienpäivänä kävimme brunssilla kaupungin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa. Viereen kovaa vauhtia rakentuva Shanghai Tower on jo korkeampi kuin kyseinen Shanghai World Financial Center. Tornista on näin hulppeat näkymät kaupunkiin ja Shanghaita halkovalle Huangpu -joelle.



 
Äitienpäivän iltana vietimme vielä pienen lapsenlapsen Kerttu Amandan kastejuhlaa Skypen välityksellä. Ääni ja kuva olivat parasta laatua ja kaikki toimi erittäin hienosti –  katkoja kuvassa tai äänessä ei ollut lainkaan. Aivan kuin olisimme itse olleet juhlapaikalla, kaikki rakkaat ihmiset siinä ympärillä. Erittäin lämminhenkinen tapahtuma vaikkakin siis vain Skypen välityksellä. Hienoa tämä tekniikka ja sen suomat mahdollisuudet!
Suomen loma; mökki ja sauna siellä Längelmäveden saaressa alkavat olla jo ajatuksissa päivä päivältä yhä enemmän. Vielä pitää malttaa jokunen viikko…

                                                                                       __________

Jälleen yksi kiinalaiseen ruokaan liittyvä lehtiartikkeli.

Huono ruoka, huono elämä

22.4.2013 Mikko Paakkanen, Helsingin Sanomat

Kansa pysyy hiljaa, vaikka siltä puuttuu poliittisia vapauksia, koska puolue lupaa, että elämästä tulee parempaa. Näin voi yksinkertaistaen kuvata Kiinaa johtavan kommunistipuolueen ja kansan välistä suhdetta.

Kiinalaiset ovatkin vaurastuneet, ja miljoonien elämänlaatu on parantunut huikeasti. Mutta kiinalaiset eivät niele ihan mitä tahansa.

"Oikeastaan minä ja perheeni emme uskalla syödä nykyään juuri mitään", sanoi The Guardian -lehden hiljattain haastattelema kiinalaisnainen. Hän oli lakannut syömästä kanaa ja vältteli myös sianlihaa.

Niitä ei halua nyt syödä moni muukaan kiinalainen. Siipikarja voi olla vaarallista, koska Kiinasta on löytynyt lintuinfluenssavirus, johon sairastuneista moni on kuollut. Sianlihaan suhtaudutaan epäilevästi, koska kukaan ei tarkkaan tiedä, mihin kuolivat ne 16 000 sikaa, joiden ruumiit ajelehtivat viime kuussa Shanghain seudun vesistöissä.

Vauvojen vanhemmat ovat puolestaan tukkineet ulkomaisia äidinmaidonkorvikkeita myyvät nettikaupat niin pahoin, ettei tuotteita riitä kaikille tilaajille, kertoi China Daily -lehti runsas viikko sitten.

Marketeissa on kotimaisia äidinmaidonkorvikkeita yllin kyllin, mutta muistissa on viiden vuoden takainen tapaus, jossa kiinalaiseen maitoon lisätty kemikaali tappoi vauvoja.

Kiinassa ruokaongelmat ovat arkea, jossa tavalliset kuluttajat joutuvat elämään päivästä ja vuodesta toiseen. Suoranaisten huijausten lisäksi ruokaa pilataan käyttämällä kemikaaleja ja eläinlääkkeitä runsaskätisesti sekä likaamalla ympäristöä, jossa ruoka kasvaa.

Osa kiinalaistutuistani sanoo olevansa niin turtunut kuulemaan pimeässä hohtavista lihapullista, naudanlihaksi naamioidusta sianlihasta, viemärien rasvamössöstä tehdystä ruokaöljystä ja muista ruokaskandaaleista, ettei halua ajatella asiaa vaan syö mitä syö ja toivoo parasta.

Koulutetun ja vaurastuvan keskiluokan kasvaessa kuitenkin kasvaa myös se väestönosa, jota ruokaturva kiinnostaa. Asia on jo synnyttänyt kansalaisaktivismia. Aktiivit ovat julkaisseet ainakin nettisivuston ja älypuhelinsovelluksen, joista saa tietoa ruokaongelmista. Kiinankielisen puhelinsovelluksen on ladannut yli 20 miljoonaa ihmistä.

Ruokaturvasta huolestuneilla alkaa siis olla joukkovoimaa. Ruoan laatu on osa elämänlaatua, ja jokainen ruokaskandaali voi saada lisää kansalaisia toteamaan, ettei puolueen lupaus pitänyt.

Mikko Paakkanen mikko.paakkanen@hs.fi

Kirjoittaja on HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti