Puuhaa on jälleen riittänyt ja kevät on
mennyt aivan hujauksessa. M oli vast’ ikään pitkällä työmatkalla Euroopassa ja
Afrikassa, mutta on nyt jälleen Kiinassa ja todennäköisesti saa olla täällä
melkein koko toukokuun (tosin ei Shanghaissa). Viime viikolla oli useita
sadepäiviä, mutta nyt on ollut jälleen poutaa ja päivälämpötilat kolmenkymmenen
paikkeilla. Tätä tämä on sitten sinne lokakuulle asti, mutta ei pidä valittaa
sillä lämpöä ja kesää on kuitenkin odotettu. Loppukesällä lämpötilat nousevat
vieläkin korkeammalle - yli kolmenkymmenen asteen.
S oli toissa viikon Sisä-Mongoliassa
luokkaretkellä. Viikko oli erittäin mieliinpainuva ja mieleinen kaikin puolin.
Pari yötä jurtassa ja loput hotellissa. Ohjelmassa oli kouluvierailuja, tanssiesityksiä, kameliratsastusta aavikolla ym.
Itse olin jälleen pari päivää
sovitusmallin hommissa Luhdan tehtaalla. On tosi mielenkiintoista tutustua
läheltä suomalaisen vaatesuunnittelun maailmaan. Suunnittelijat tulevat
Suomesta tänne muutaman kerran vuodessa lähinnä sovittelemaan protomallejaan.
Luhta -konserninkin vaatteiden valmistus on tänä päivänä joko täällä Kiinassa
tai lähialueella.
Saimme myös kotiin tuotuna, tilaustyönä
tehtynä ensimmäisen kiinalaisen huonekalumme eli kenkäkaapin. Olin jo kuukausia
suunnitellut sen tilaamista. Tilauksesta
valmiiseen kaappiin meni aikaa noin pari viikkoa. Kaappi vetää sisäänsä noin 30
paria kenkiä. Kiva, kun yhdistetyn eteis/olohuoneen lattialla lojuneet kengät
saa nyt järjestettyä kaappiin pois silmistä. Meidän asunnossa kun ei ole mitään
erillistä eteistä vaan sisään tullaan suoraan olohuoneeseen. Ulko-ovien
välissäkin on muuten niin iso rako, että päivä paistaa välistä. Ei siis ihme,
että talvella kylmyys tulee suoraan sisään.
Vappua vietimme yhdessä muiden
suomalaisten kanssa piknikin merkeissä.
Viime lauantaina teimme koko perheen retken
Sheshan’iin ja siellä sijaitsevaan patsaspuistoon. Puisto sijaitsee vajaan
tunnin ajomatkan päässä Shanghaista. Puisto on ainoa tuntemani paikka, johon
voi ottaa myös Maxin mukaan. Max sai juoksennella paljon vapaana ja pääsi jopa
pulahtamaan muutaman kerran puiston keskellä olevaan järveen. Puisto on oikea
keidas meluisassa Shanghaissa asuvalle. Siellä on erittäin rauhallista ja
vihreää. Todella hienot puitteet päiväretkelle! Auringonpalvojia ei rannalla
näkynyt. Kiinalaiset eivät harrasta auringonottoa niin kuin me suomalaiset. Sen
sijaan he koettavat kaikin keinoin välttyä auringolta käyttämällä sateenvarjoja
ja päivänvarjoja suojaamaan kasvoja. Me länkkärit vähennämme heti vaatetusta,
kun kesän lämpö alkaa helliä meitä. Kiinalaiset sen sijaan pukeutuvat pitkähihaisiin
ja kaikella tapaa auringolta suojaaviin vaatteisiin. Aurinkovoiteissakin
kiinalaiset suosivat valkaisuaineita samoin muissa kasvo- ja ihovoiteissa.
Kalpean vaalea iho on täällä ihan
’must’.
Äitienpäivänä kävimme brunssilla
kaupungin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa. Viereen kovaa vauhtia rakentuva
Shanghai Tower on jo korkeampi kuin kyseinen Shanghai World Financial Center.
Tornista on näin hulppeat näkymät kaupunkiin ja Shanghaita halkovalle Huangpu
-joelle.
Äitienpäivän iltana vietimme vielä pienen lapsenlapsen
Kerttu Amandan kastejuhlaa Skypen välityksellä. Ääni ja kuva olivat parasta
laatua ja kaikki toimi erittäin hienosti – katkoja kuvassa tai äänessä ei ollut lainkaan.
Aivan kuin olisimme itse olleet juhlapaikalla, kaikki rakkaat ihmiset siinä
ympärillä. Erittäin lämminhenkinen tapahtuma vaikkakin siis vain Skypen välityksellä.
Hienoa tämä tekniikka ja sen suomat mahdollisuudet!
Suomen loma; mökki ja sauna siellä
Längelmäveden saaressa alkavat olla jo ajatuksissa päivä päivältä yhä enemmän.
Vielä pitää malttaa jokunen viikko…
__________
Jälleen yksi kiinalaiseen ruokaan
liittyvä lehtiartikkeli.
Huono ruoka, huono elämä
22.4.2013 Mikko Paakkanen, Helsingin Sanomat
Kansa pysyy hiljaa, vaikka siltä puuttuu poliittisia vapauksia, koska
puolue lupaa, että elämästä tulee parempaa. Näin voi yksinkertaistaen kuvata
Kiinaa johtavan kommunistipuolueen ja kansan välistä suhdetta.
Kiinalaiset ovatkin vaurastuneet, ja miljoonien elämänlaatu on parantunut
huikeasti. Mutta kiinalaiset eivät niele ihan mitä tahansa.
"Oikeastaan minä ja perheeni emme uskalla syödä nykyään juuri
mitään", sanoi The Guardian -lehden hiljattain haastattelema
kiinalaisnainen. Hän oli lakannut syömästä kanaa ja vältteli myös sianlihaa.
Niitä ei halua nyt syödä moni muukaan kiinalainen. Siipikarja voi olla
vaarallista, koska Kiinasta on löytynyt lintuinfluenssavirus, johon
sairastuneista moni on kuollut. Sianlihaan suhtaudutaan epäilevästi, koska
kukaan ei tarkkaan tiedä, mihin kuolivat ne 16 000 sikaa, joiden ruumiit
ajelehtivat viime kuussa Shanghain seudun vesistöissä.
Vauvojen vanhemmat ovat puolestaan tukkineet ulkomaisia
äidinmaidonkorvikkeita myyvät nettikaupat niin pahoin, ettei tuotteita riitä
kaikille tilaajille, kertoi China Daily -lehti runsas viikko sitten.
Marketeissa on kotimaisia äidinmaidonkorvikkeita yllin kyllin, mutta
muistissa on viiden vuoden takainen tapaus, jossa kiinalaiseen maitoon lisätty
kemikaali tappoi vauvoja.
Kiinassa ruokaongelmat ovat arkea, jossa tavalliset kuluttajat joutuvat
elämään päivästä ja vuodesta toiseen. Suoranaisten huijausten lisäksi ruokaa
pilataan käyttämällä kemikaaleja ja eläinlääkkeitä runsaskätisesti sekä
likaamalla ympäristöä, jossa ruoka kasvaa.
Osa kiinalaistutuistani sanoo olevansa niin turtunut kuulemaan pimeässä
hohtavista lihapullista, naudanlihaksi naamioidusta sianlihasta, viemärien rasvamössöstä
tehdystä ruokaöljystä ja muista ruokaskandaaleista, ettei halua ajatella asiaa
vaan syö mitä syö ja toivoo parasta.
Koulutetun ja vaurastuvan keskiluokan kasvaessa kuitenkin kasvaa myös se
väestönosa, jota ruokaturva kiinnostaa. Asia on jo synnyttänyt
kansalaisaktivismia. Aktiivit ovat julkaisseet ainakin nettisivuston ja
älypuhelinsovelluksen, joista saa tietoa ruokaongelmista. Kiinankielisen
puhelinsovelluksen on ladannut yli 20 miljoonaa ihmistä.
Ruokaturvasta huolestuneilla alkaa siis olla joukkovoimaa. Ruoan laatu on
osa elämänlaatua, ja jokainen ruokaskandaali voi saada lisää kansalaisia
toteamaan, ettei puolueen lupaus pitänyt.
Mikko Paakkanen mikko.paakkanen@hs.fi
Kirjoittaja on HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti