Täällä tulee usein mietittyä sitä miten
Kiinan asioista uutisoidaan muulle maailmalle.
Jos Suomen uutisissa kerrotaan, että
Kiinan ’ilma on huonolaatuista’ se ei todellakaan kerro koko totuutta. Sen
totuuden tietää vain, kun sitä hengittää täällä paikan päällä. Suomessa ei
tarvitse aamuisin miettiä voiko ulkona tänään hengittää. Sellaiset asiat eivät
Suomessa tule edes mieleen.
Autojen määrä kaduilla kasvaa vauhdilla,
eikä hiilivoimaloita voida hetkessä korvata muilla sähköä tuottavilla
vaihtoehdoilla. Tehtaat tupruttavat lisääntyvässä määrin myrkkyjä taivaalle.
Suomessa ei ole hajuakaan siitä mikä hinta tästä talouskasvusta täällä
maksetaan. Talouskasvu ei ole automaattisesti vain positiivista. Sen myötä
maksetaan kova hinta ympäristön saastumisen ja ihmisten terveyden
kustannuksella.
Nämä ilmansaasteet ovat olleet täällä
kestopuheenaihe viime kuukausina.
Kiinalaisten ihmeellisiin tapoihin voi ajan kanssa jopa tottua, mutta
tähän jatkuvasti huononevaan ympäristöön ei totu millään. Aina kun tapaamme ystävien
kanssa tulee ihan ensimmäiseksi puheeksi mitkä olivatkaan tämän aamun PM2,5 -lukemat.
Minullekin on jo tullut tavaksi avata tietokone heti aamulla ja tarkistaa voiko
lenkille lähteä hyvillä mielin vai pitääkö yrittää tehdä vain lyhyempi koiran
ulkoilutuslenkki. Lukemat ovat huidelleet viime aikoina ’todella
epäterveellisen’ ja ’äärimmäisen haitallisen’ välillä.
Pekingissä ovat lukemat olleet vieläkin
korkeammat. Lukeman pitäisi olla jossain 50 paikkeilla tai sen alle. Pekingissä
se on ollut jopa 900, Shanghaissa tänään 120 (siis ihan siedettävä). Saasteen
voi aivan nähdä omilla silmillä, kun astuu kotiovesta ulos ja haistaakin sen
voi, kurkussa sen tuntee myös ja se aiheuttaa monille esim. astmaoireita. Se,
joka lähtee juoksulenkille tässä saasteisessa ilmassa ottaa kyllä riskin, sillä
saaste rasittaa aivan varmasti keuhkoja.
Kaikenlaiset maskit eivät tutkimusten
mukaan auta juurikaan suojautumaan saasteilta. Silti ihmiset yrittävät
suojautua kaikin mahdollisin keinoin, joten maskeilla on kova kysyntä.
Sade ja tuuli tuovat aina tullessaan hengityskelpoisempaa
ilmaa. Sateista keliä ei tietysti muuten toivoisi, mutta tässä tilanteessa se
on toisinaan jopa tervetullut. Ei ihme, että kaikki expatit lähtevät täältä loma-aikoina
jonnekin missä voi hengittää tarvitsematta kaiken aikaa miettiä mitä sitä tulee
vedettyä keuhkoihin.
Japanissa asti on hiljattain annettu ilmansaastevaroitus
Kiinan saasteiden takia. Saasteet kantautuvat sinne asti. Tämä tapahtui nyt
ensimmäistä kertaa.
Viikonloppuna uutisoitiin näyttävästi
tapausta, jossa Huangpujoesta eli Shanghain lähijoesta on löydetty yli 2 200
sianraatoa. Koska joesta saadaan suuri osa kaupungin käyttövedestä, tapaus on
herättänyt pelkoa juomaveden puhtaudesta ja terveysriskeistä. Sianruhot on
ilmeisesti heitetty Huangpu-jokeen kaakkoiskiinalaisessa Zhejiangin
maakunnassa, ja niitä voi olla ajelehtimassa Shanghain suuntaan vielä
enemmänkin. Sikojen on arveltu kuolleen tautiepidemiaan, ja siksi ruhot on
heitetty jokeen.
Vesien saastuminen lannoitteiden,
kemikaalien ja käsittelemättömien viemärijätteiden takia on Kiinassa kasvava
huolenaihe. Sitä paitsi uutisista on voinut lukea, että jopa viljelysmaatkin
alkavat jo saastua
Netissä voi seurata blogeja, joissa arki
on niin eksoottista ja helppoa ja kaikki sujuu loistavasti. Kerrotaan vain
ihanista brunsseista ja jännittävistä ruoista sekä halvoista hieronnoista.
Minulle arkea on se, miten saan edes jollain lailla puhdasta ruokaa pöytään
perheelle ja että pysymme terveinä sitä syödessämme. Lehdistä voi lähes
päivittäin lukea uutisia, jotka eivät kyllä ainakaan ruokahalua nostata. Tässä
taannoin oli jossain käytetty ravintolaruokaan viemäreistä kerättyä ja
kierrätettyä ruokaöljyä, toisaalla myydään kadmiumilla terästettyä riisiä tai räjähteleviä
meloneja.
Minä ostankin – niin kuin jo aiemmin
olen kertonut – paikallisesta kaupasta tai torilta hedelmät, vihannekset,
leivät, lihan ja kalan (yleensä vain pakastettuna). Kaiken muun ostan
tuontitavarana; australialaista tai uusiseelantilaista maitoa, saksalaisia tai
ranskalaisia juustoja ja jogurttia, riisikin tulee Thaimaasta, pasta Italiasta
ja jauhot USA:sta.
Oman kauppani jauhelihaa olen vielä
pitänyt hyvänä (kunnes toisin todetaan), mutta olen kuullut, että sekin voidaan
uudelleen päivätä tai että kylmäketjut katkeavat usein. Vaihtoehtoja vaan ei
ole. Suomessa ollaan kovin huolissaan natriumglutamaatista ja sen lisäämisestä ruokaan. Täältä voi ostaa 100 % natriumglutamaattia kilon pusseissa - ja niitä kiinalaiset ostavat pussitolkulla. Eikä ole epäilystäkään siitä etteikö ravintoloissa tarjoiltaisi natriumglutamaattia sisältävää ruokaa.
Sain kuulla ystävältäni, että meidän
pitäisi koiranomistajina rokotuttaa myös itsemme rabiesta vastaan. Todennäköisyys
saada rabies on pieni, mutta jos koiran ulkoilutuslenkillä perääsi juokseekin
kulkukoira, joka ei jostain syystä pidä sinusta tai aiot vaikka matkustaa lomalla
jonnekin missä on esim. villiapinoita on rokote kyllä paikallaan. Nyt sain
kuitenkin kuulla, että rokotetta ei saakaan Shanghaista vaan pitäisi matkustaa
Hong Kongiin asti rokotuttamaan itsensä. Kiinalaisten rokotteiden taso on ihan jotain
muuta kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Paikallinen rabies -rokete
vedettiin markkinoilta pari vuotta sitten, koska sen olemattoman tehon vuoksi
moni kuoli raivotautiin. Taitaa siis jäädä sekin asia hoidettavaksi Suomessa seuraavalla
lomalla.
Päivääkään en silti vaihtaisi pois! Koulutus
on erittäin korkeatasoista. S on saanut kavereita ympäri maailman ja kyllä
siellä hieronnassakin on mukava käydä. Olen saanut hyviä ystäviä, joista en luopuisi
mistään hinnasta. Unelmoin silti siitä, että pääsisin joskus koiran kanssa
metsään juoksemaan tai, että lomalla saan taas ostaa City Marketin tai Prisman
tiskiltä ihan laadun valvonnan kautta tullutta tavaraa ja että mökillä pääsee
nauttimaan oman järven kaloista ja ravuista.
Elämä ei siis ole ihan surkeaa vaan
oikein rikasta kaikesta huolimatta. Elämä on tässä ja nyt, eikä täällä tule haikailtua
mitä on ollut aiemmin tai mitä tulee olemaan Kiinan jälkeen. Ympäristön
saastumiselle nyt ei vain voi tehdä mitään ja sen kanssa on pystyttävä elämään.
Me käymme säännöllisesti syömässä paikallisissa kuppiloissa ja kyllä se ruoka meille
maistuu. Silloin ei vain parane ajatella ruoan alkuperää tai edes katsoa keittiön
puolelle. Olen itse nähnyt miten ’Mäkin’ lattialle pudonneen hampurilaisen voi
tarjoilla asiakkaalle.
__________
Kaupungilla ollessani poikkesin Maon
entisellä kotitalolla. Sieltä nämä pari kuvaa.
Kiinan kielen opiskelut aloitimme viikko
sitten. Siinä kyllä työtä riittää, sillä monet kirjaimet lausutaan eri tavalla
kuin suomen kielessä tai englannissa. Äänteet kuulostavat samalta, vaikka
kiinaksi ne ovat aivan eri äänteitä. Lisäksi pitää opetella toonit. Toonimerkit
kertovat minkälaisella painolla tavu tulee lausua. Ilman toonimerkintöjä olevaa
tekstiä on turha yrittää kiinalaiselle lausua, sillä sanan painotus vaikuttaa
oleellisesti sen merkitykseen.
Motivaatio on ihan korkealla koska
kieltä pääsee heti käyttämään. Ehkä pitää ensin harjoitella varovasti vaikka
autonkuljettajan kanssa, kokeilla ymmärtääkö hän, jos sanon kiinaksi ’pysähdy
tähän’ tai ’odota tässä’. Muutaman
kerran olemme jo yhdessä nauraneet makeat naurut, kun olen yrittänyt lausua
ääneen jotain oikein vaikeaa sanaa. Siitä ei vain tahdo tulla mitään, mutta
kärsivällisesti hän on minua opettanut haparoidessani kiinan alkeissa.
Toivottavasti jonain päivänä vielä ymmärrämme toisiamme.
__________
Voisin heittää joskus myös meilillä, jossa kerron enemmän meidän oman perheen asioista. Niistä kun en täällä yleisillä sivuilla halua kertoa. Hyvät ystävät voisitte siis laittaa tänne vaikkapa etunimenne, että tiedän keitä kuuluu lukijakuntaani.