Lohikäärmeen vuosi

Heti maanantaina S:lla käynnistyi koko viikon iltapäivät kestävä koripalloilu. Oppilaat joutuivat näet näyttämään taitonsa ja osaamisensa.  Kaikki iltapäivät on sitten ollut korista, korista, korista… ja lopputulos oli, että S valittiin koulun koripallon kakkosjoukkueeseen. Mahikset kuulemma on edelleen nousta ykköseen… No, pääasia on että S pääsee pelaamaan, kun koripallosta niin kovasti pitää.

Perjantaina koululla vietettiin YK:n päivää. Koulun kaikki eri kansallisuudet – yhteensä 45 - esittäytyivät paraatissa omalle maalleen ominaisissa väreissä. S:llekin löytyi kotoa jotain Marimekkoa ja sinivalkoista suomalaista. Päivää vietettiin seurustelemalla ja seuraamalla upeita tanssiesityksiä.

Lauantaina koululla järjestettiin valtavat ruokamessut. Äidit ja isät olivat panneet parastaan ja valmistaneet erilaisia omalle maalleen tyypillisiä ruokia, joita sitten pääsimme ostamaan ja maistelemaan. Israelilainen ruoka sekä Eestin sillivoileivät olivat kuulemma erityisen hyviä. Itse sain tyytyä japanilaiseen sushiin. Maailmalla kun ei tunneta gluteeniallergiaa. Se taitaa olla enemmän meidän eurooppalaisten tauti. Ruoan myynnistä saadut tulot menevät tietysti kaikki oppilaiden hyväksi. Äidit pääsivät lauantaina helpolla, kun perheet tulivat lounastamaan koululle. Minäkin sain vapaapäivän ruoan laitosta.

 

Omassa keittiössäni yritän väsäillä samanlaista ruokaa kuin kotona Ruotsissa, mutta aina se ei tahdo onnistua. Kaikkia raaka-aineita ei ole saatavilla vaikka kuinka etsisi. Viikolla pääsin tekemään ihan ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa, kun löysin vihdoin kaikki raaka-aineet eli siirappi oli se jota piti pidempään etsiä. Kaalia, riisiä ja jauhelihaa kyllä löytyy kaupoista helposti. Kalaa syömme paljon, kanan- ja possunlihasta olen kuullut niin paljon negatiivista, että niitä välttelemme. Eläimille kuulemma syötetään hormoneja. S söi ennen ihan mukisematta kiinalaista jogurttia ja piti siitä kovasti mutta kun hän kuuli, että maidostakin löytyy hormoneja, siirtyi hän heti syömään Ranskassa valmistettua jogurttia.

Kun katson oman ruokakaappini hyllyjä, täytyy kyllä sanoa, että eipä sieltä paljon muuta kiinalaista löydy kuin kananmunat ja riisi ja tietysti vihannekset ja hedelmät sekä sokeri, suola ja joitain jauhoja. Sitä vaan jotenkin luottaa enemmän tuontitavaraan. Toisaalta niinkin tavallista tavaraa kuin vehnäjauhoja ei saa kuin tuontitavarana. Kaupan hyllyistä löytyisi paljon kiinalaista esim. kaikenlaista kuivattua, siemeniä ja sieniä ym., mutta milloinkaan et voi olla varma niiden puhtaudesta. Kasvien viljelyssä kun kaikki torjunta-aineet ovat sallittuja.

Poikkesin jälleen antiikkimarkkinoilla ja löysin nyt oman lohikäärmeeni. Se ei tosin ole mitään antiikkia. Olen haeskellut oikean kokoista ja oikean näköistä ja nyt sen löysin. (Käy muuten vaikka korutelineestä!) Olemmehan M:n kanssa kumpikin kiinalaisen horoskoopin mukaan syntyneet lohikäärmeen vuonna ja sitä paitsi elämme nyt juuri lohikäärmeen vuotta. Ja pitäähän sitä kodissa olla jotain kiinalaistakin, Kiinassa kun elämme!

 Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuosi alkoi 23. tammikuuta 2012 ja luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä. Kiinalaisen astrologian mukaan Lohikäärmeen vuosi päättyy 9. helmikuuta 2013 muuttuen siten 10. helmikuuta 2013 Käärmeen vuodeksi.

Kiinalaisen uudenvuoden ensimmäisenä päivänä yksi kahdestatoista eläinmerkistä ottaa vuoden haltuunsa. Jokainen merkki hallitsee siten omaa vuottaan kahdentoista vuoden sykleissä ja vaikuttaa elämäämme jokaiselle eläinmerkille ominaisella luonteella. Näiden eri eläinten lisäksi kiinalaisessa horoskoopissa myös eri elementeillä on merkkeihin omat vaikutuksensa, nämä viisi elementtiä ovat: metalli, vesi, puu, tuli ja maa.

Kiinalainen horoskooppi järjestelmänä on ollut käytössä Kaukoidässä jo tuhansia vuosia, se opettaa itsetuntemusta tehden elämämme rikkaammaksi ja onnellisemmaksi. Niin siis uskovat kiinalaiset! Meidän uskomisesta nyt ei ole niin väliä…

On olemassa useita myyttejä ja legendoja siitä, miten nämä kaksitoista eläintä valittiin. Kaikkiaan ne ovat aika kummallista väkeä. Kaikkein tunnetuimman legendan mukaan Buddha kutsui kaikki maailman eläimet kilpailemaan ja ne kaksitoista, jotka nopeimmin ylittivät joen, lopulta valittiin osaksi kiinalaista kalenteria.

Ensimmäinen, joka ylitti virran oli rotta, josta siis tuli kalenterin ensimmäinen eläin. Saattaa tuntua oudolta, että rotta pienenä eläimenä onnistuisi voittamaan kilpailun, varsinkin kun huomioidaan kaikkien muiden eläinten mukana oleminen. Mutta rotta käytti aivojaan etevämmin kuin jalkojaan, voittaakseen kilvan. Se hyppäsi parhaan uimarin eli puhvelin selkään ja hyppäsi sen selästä juuri ennen maalilinjaa. Näin tuli rotasta kalenterin ensimmäinen eläin ja puhvelista seuraava. Viimeisenä tuli sika, vaikka se söi ja huilasi puolet matkasta, onnistui tämän yltää kahdennelletoista sijalle.

Kiinalaisen astrologian mukaan lohikäärmeet ovat syntyneet onnen merkeissä. Heillä on yleensä vakaa ja hyvä terveys sekä taipumus onnistua hyvin kaikessa mihin ryhtyvät. Eli mikäs tässä on ollessa!

 

Source unknown

Kuvassa World Financial Center, maailman kolmanneksi korkein rakennus tällä hetkellä. Rakennuksessa on toimistoja, hotelleja, konferenssitiloja ja suuri ostoskeskus.

Pilvenpiirtäjän yläkerroksissa on aukko, jonka tarkoituksena on päästää lohikäärmeet vuorille ilman, että ne törmäävät rakennukseen, mikä on myös viittaus kiinalaisten vanhoihin uskomuksiin. Alkuperäisessä suunnitelmassa aukko oli pyöreä, mutta Shanghain asukkaat protestoivat sitä, koska heidän mielestään se muistutti liikaa Japanin lipun punaista aurinkoa. Puolisuunnikas oli myös halvempi ja helpompi toteutettava rakennuttajille kuin ympyrä. Rakennus on 492 metriä korkea ja kerroksia on 101. Sadannessa kerroksessa on näköalatasanne.

Viikonloppuna tuli vielä katsastettua suomalaista design’ia esittelevä näyttely Shanghain Modernin taiteen museossa.

 Oletteko muuten nähneet Jaakko ja maailmanvalloittajat -ohjelmasta osan, jossa esiteltiin Suzhouta ja hieman Shanghaitakin? Ohjelma on vielä jonkin aikaa nähtävänä Yle Areenalla.

 

Kesä jatkuu vielä

Nyt on jälleen koko perhe koossa M:n parin viikon Ruotsin reissun jälkeen. Tuliaislaukusta löytyi tietysti ruisleipää, juustoa ja ruotsalaista kahvia, niin kuin aina. Vahinko, että M:n laukku on yleensä noin pitkän työmatkan takia muutenkin niin täynnä, ettei sinne paljoa tuliaisia mahdu. Pitänee siirtyä kahden laukun käytäntöön. Ensimmäinen päivä M:lta menee sitten kotona aina enemmän tai vähemmän lepäämisen merkeissä. Aikaero tekee tehtävänsä.

S sai perjantaina ensimmäisen välitodistuksen koulusta. Hieno todistus tulikin. S:a kehutaan todella sosiaaliseksi ja toiset huomioivaksi luokkakaveriksi ja kyllä eri aineiden arvosanatkin olivat hienoja, ottaen huomioon että S pääsi aloittamaan koulun muutama viikko muiden jälkeen. Kaikki illat menevät kyllä tarkasti läksyjen teossa. Koululaisia ei täällä päästetä helpolla.

S:n kiinankielen opettaja on antanut kaikille oppilailleen kiinankieliset nimet. S sai nimen Lán Lán. S-nimi ei kiinankielessä tarkoita mitään erityistä, siksi opettaja antoi nimen, joka tulee sanasta Finland tai Finländ, niin kuin hän sen halusi ilmaista. Toisin sanoen Finländ -sanasta tulee kiinalaisten suussa helposti Lán Lán, joka siis on kiinaa ja tarkoittaa kukkaa. Nimi sopii oikein hyvin S:lle.

Huonekaluliikkeen pojat toivat vihdoin muutama viikko sitten tilaamamme ruokailuryhmän. Keittiössä on vain pieni baaritiski, jonka ääressä on tähän asti syöty niin aamiaiset, lounaat kuin päivällisetkin. Nyt pääsee sitten kattamaan ruokapöydän oikein kunnolla, tosin astioita puuttuu vielä. Niiden hankintareissu on ensi viikolla. Ystäväni lupasivat viedä minut posliiniliikkeeseen, jossa on kuulemma Ikeaakin halvemmat hinnat, mutta paljon parempi laatu.

Aurinkoinen päivä kului S:n kanssa antiikkimarkkinoilla. Siellä kaikki ei toki ole antiikkia. Pitääkin olla tarkkana mitä siellä ostoksistaan maksaa, ettei tule maksaneeksi liikaa. Kaikkea uuttakin myydään vanhana antiikkina. Uusi tavara saadaan vain näyttämään hyvin vanhalta. Sitä paitsi antiikkimarkkinoilla pitää aina tinkiä. Jos kauppias pyytää tavarasta vaikkapa sata rämpylää niin tinkiminen kannattaa aloittaa tarjoamalla 20-30 rämpylää. Siitä voi sitten nostaa tarjousta vähän ylöspäin, mutta ei yleensä koskaan yli puolta pyydetystä hinnasta. Kaupantekotilaisuus etenee niin, että kun olet mielestäsi antanut viimeisen tarjouksen kannattaa lähteä kävelemään pois. Useimmiten kauppias tulee perässä ja suostuu tarjoukseesi. Kiinalainen raha on muuten helppo väärentää, koska turvatekijöitä on vähän. Väärennöksiä liikkuukin kaupungilla ihan päivittäin. Satasen setelit yleensä tarkistetaan aina maksun yhteydessä.

 

Katsastimme samalla reissulla ns. pienten kotieläinten markkinat.  Häkeistä löytyi ihan tavallisia papukaijoja ja undulaatteja, erilaisia jyrsijöitä, kilpikonnia ja koiria, jopa orava! Orava elävänä pienen pienessä häkissä ei ollut kyllä mairitteleva näky. Kovasti olisi tehnyt mieli päästää se vapaaksi…

Viereinen sali oli vielä mielenkiintoisempi ns. ’sirkkasali’, jossa oli myytävänä kaikkea kotisirkkoihin liittyvää. Sieltä voi kuka tahansa ostaa itselleen oman taistelusirkan. Kiinassa sirkkataistelut ovat suosittu huvi. Sitä -  pääseekö hävinnyt sirkka aina taistelussa hengestään -  emme tulleet kysyneeksi.

Alla olevassa kuvassa on juuri taistelusirkkoja. Niitä ruokitaan säännöllisesti omiin purkkeihinsa ja koulutetaan taisteluun.

 

Shanghain vanhan kaupungin kaduilla näkee vielä sitä aitoa Shanghailaista elämää. Sitäkin kyllä jo muserretaan pala palalta maan tasalle. Monella tontilla koneet jyräävät asumuksia matalaksi. Kaikki vanha hävitetään ja tilalle rakennetaan uusia pilvenpiirtäjiä. Vielä siellä kuitenkin harjoitetaan kaikenlaista kaupankäyntiä. Ihmiset asuvat tosi alkukantaisissa asumuksissa ja talviaikaan varmasti erittäin kylmissä olosuhteissa, koska taloissa ei ole lämmitystä. Monet puuhailivat siellä arkitouhujaan pyjama päällä ja pienet lapset juoksivat halkiohousuissaan. Ruoan laitto ja pyykinpesu tapahtuu yleensä kadulla, koska talon ainoa vesiposti on siellä. Kadun varresta voi bongata sulassa sovussa myynnissä olevia sukkia ja kengänpohjallisia, kurkkuja ja viikunoita, pyjamia ja alushousuja.

Kyseiseltä kadulta löytyi myös todella tuoretta lihaa. Kanat olivat myynnissä omissa häkeissään ja siitä sitten saattoi valita minkä kanan halusi ostaa perheelleen päivälliseksi. Siinä vaan pää poikki tukin päällä ja päivällistarpeet pussiin…

Niiltä kaduilta olisi saanut hyviä valokuvia. Vahinko, että kamera unohtui kotiin. Se pitäisi aina olla mukana. Hyviä kuvauskohteita löytyy ihan joka kerta kun lähtee liikkeelle. Tosin kaikki ihmiset eivät halua tulla kuvatuiksi ja aina on hyvä kysyä ensin lupa. No, kuvia vanhasta kaupungista tulee sitten myöhemmin. Siellä tulee varmasti vielä käytyä usein. Kaikki vieraat pitää kyllä sinne viedä ehdottomasti.

Viikolla pääsin osallistumaan myös Shanghain suomalaisten järjestämälle bussiretkelle. Tällä kertaa tutustuimme Sheshaniin, joka on tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Sheshan on Shanghain korkein kohta. Huipulla sijaitsevat Kiinan ensimmäinen observatorio sekä katolinen kirkko ,  joka on suurin kristillinen kirkkorakennus Itä-Aasiassa.
 

Ensi viikolla Shanghaissa käynnistyy suomalaisen design’en esittely, Radical Design Week. Paikkana Museum of Contemporary Art (MoCA), jossa Suomi on näyttävästi esillä. Mukana ovat mm. Marimekko, Artek, Iittala, Minna Parikka, Angry Birds ja monet monet muut. Sinne pitää päästä.

M:llä on edessä Nanjing -viikko. Mikä tarkoittaa sitä, että ensin on töitä pari päivää Nanjingissa, keskiviikkona etätyöpäivä kotona ja jälleen loppu viikko Nanjingissa.

Sunnuntaina oli muuten taas +26 astetta lämmintä! Kesä siis jatkuu!

 

 

Sitä sun tätä

Tällä viikolla ei elämästä ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun herra  Zhang Guoping on kiidättänyt minua pitkin kaupunkia. On käyty kangasmarkkinoilla, hierojalla, eläinlääkärin vastaanotolla, kukkamarketissa, Shanghain suomalaisten mukana kaupunkikierroksella  ja tietysti päälle vielä normaalit kauppareissut.

Viikonlopun ruokakauppareissulta piti ajaa isojen ruokakassien kanssa kotiin valottomalla sähkömopo-riksataxilla, kun muita ei ollut saatavilla ja oli aivan mieletön perjantai-illan ruuhka. Eipä ole aikoihin tullut pelättyä niin... ja kuski vaan lauleli.  Riksataxilla ajaminen on pelkkää henkensä kaupalla puikkelehtimista tuolla muutenkin kaoottisen liikenteen seassa. Sitä se teettää kun tulin antaneeksi herra Guopingille perjantain vapaapäiväksi.

Vähältä piti -tilanteita liikenteessä on viikolla riittänyt autonkin kyydissä. Mopoilijat ovat se ryhmä, jota eniten saa pelätä. Ne kun tulevat jokaisesta pienimmästäkin mopon mentävästä raosta, ajavat valoitta ja liikennettä vastavirtaan ja ylittävät kadun ihan mistä kohtaa tahansa. Toisin sanoen niitä eivät koske minkäänlaiset liikennesäännöt. Mopoilijoilta ei myöskään täällä vaadita minkäänlaista ajokorttia. Se on varmasti yksi syy siihen, että ajajien joukko on niin monenkirjava.

Sama matka - paikasta A paikkaa B -  kaupungilla, voi kestää päivästä, kellonajasta ja ruuhkasta riippuen joko puoli tuntia tai tunnin. Aikataulut kannattaa aina suunnitella niin, että aika varmasti riittää. Lähdenkin yleensä hyvissä ajoin liikenteeseen ja olen määränpäässä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Shanghain paikallishallinto on hiljattain esitellyt uuden lain liikenneongelmien vähentämiseksi ja liikenteen sujumisen parantamiseksi. Kuljettajat jotka ajavat päin punaista saavat 6 pisteen vähennyksen ajokorttiinsa. Nykyinen, päin punaista ajo vie vain 3 pistettä. Shanghain kuljettajilla on 12 pistettä ja jos ne kaikki menettää, heidän pitää mennä uudelleen autokouluun.  Jos ajoneuvossa on väärät kilvet tai kilvet on peitetty, ajajalta poistetaan kaikki 12 pistettä. Uudet säännöt tulevat voimaan ensi vuonna. Vielä ei ole varmaa josko myös moottoripyörät ja skootterit tulevat saman lain piiriin. Joka vuosi 20 miljoonaa ihmistä saa Kiinassa ajokortin.

Viikko alkoi käynnillä kangasmarkkinoilla ja räätälillä. Valtava rakennus (kolmessa kerroksessa)  täynnä kaikenlaisen ompelutyön tarjoajia. Räätäleitä toki löytyy ympäri kaupunkia, mutta tässä kyseisessä paikassa saa hyvän kuvan koko tarjonnasta ja asiakkaalla on varaa valita. Löytyy myös räätäleitä, jotka tulevat niin haluttaessa kotiin ottamaan mittoja ja sovittamaan. Jokainen yritys on erikoistunut hieman omaan juttuunsa, esim. silkkivaatteisiin, businesspukeutumiseen, nahkavaatteisiin, iltapukuihin, kodintekstiileihin  jne. Tarjolla on kaikkea mahdollista miesten paidoista ja puvuista nahkatakkeihin ja hienoihin iltapukuihin. Miesten puku irtoaa tuhannella renminbillä ( 100 renminbiä = 12 euroa), paita maksaa 120 rmb ja talvitakki 700 rmb. Laitoin näin aluksi tilaukseen vain pari kesämekkoa yhteensä 400 rämpylää (suomalaisten käyttämä rahayksikköJ). Piakkoin pitää laittaa tilaukseen myös vähän juhlavampaa kampetta. Nimittäin Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivänjuhlaa vietetään 8.12. Juhla järjestetään tänä vuonna MoCAssa (Museum of Contemporary Art) ja on kuulemma heti Linnan juhlista seuraava juhlavuudessaan kertoivat Suomen konsulaatin tietolähteet J. Kaikenlainen käsityö on siis Kiinassa todella edullista. Teille, jotka mahdollisesti olette tulossa käymään Shanghaissa jossain vaiheessa tiedoksi, että heti loman alkajaisiksi kannattaa mennä antamaan mittoja ja valmista syntyy muutamassa päivässä.

Viikko jatkui hieronnalla  Zen Massagessa. 60 minuutin hieronta ihan peruskiinalaiseen tapaan sekä lisäksi  pää- ja hartiahieronta 30 min. ja kaikki maksoi yhteensä vain 98 rämpylää ( n.10 euroa)  ja oli todella tehokas ja rentouttava. Tosin tässä paikassa näin edulliset hinnat ovat voimassa vain arkisin klo 11-18 välisenä aikana. Hoidot ovat kalliimpia ruuhkaiseen ilta-aikaan. Paikka on auki aina yöllä klo 02.00 asti ja asiakkaita riittää joka tunnille.

Ihan eka eläinlääkärillä käynti oli oikein positiivinen juttu sekin. Googlettamalla löysin lääkärin ja ilmoitin meilillä Maxin vaivoista ja jo seuraavana aamuna pääsimme Doctors Beck & Stone’n vastaanotolle. Paikka on varmaankin kaupungin siistein ja uusin. Lääkärikin tuntui erittäin asiantuntevalta. Max tutkittiin tarkasti ja annettiin lääkkeeksi silmätippoja. Max taisi saada tartunnan kennelistä viime viikolla, kun joutui meidän matkan takia olemaan siellä pari yötä. Tosin edelliset kerrat menivät ihan tartunnoitta. Kyseisellä lääkäriasemalla saa palvelua usealla eurooppalaisella kielellä, ei kuitenkaan suomeksi.
Kukkamarketissa olin aivan suu auki siitä monipuolisesta tarjonnasta ja edullisista hinnoista. Viherkasveja, leikkokukkia ja aivan upeita asetelmia löytyy joka makuun. Ison syyskrysanteemin sai neljällä eurolla.

Loppuviikolla oli vuorossa kaupunkikierros kävellen.

Tällaisella opastetulla kierroksella pääse tutustumaan paikkoihin, joihin ei yksinään tulisi mentyä. Shanghain suomalaisten yhdistys järjestää kävelykierroksen kerran kuukaudessa ja aina on tarjolla jokin uusi kohde. Näkemistähän täällä riittää. Tällä kertaa tutustuimme entiseen juutalaispakolaisten asuinalueeseen.

Torstaisen kaupunkikävelykierroksen kuvasatoa.

 

 

 

Tarjolla takuutuoreita kyyhkysen- ja kananmunia. Alakerrassa munivat kanat, yläkerrassa kyyhkyset.

 

Kymmeniä vuosia samalla kadunpätkällä toiminut (työntekijät vain ovat vaihtuneet) miesten parranajoa tarjoava liike.

Rapuja

 

 

Kaikki pesuun liittyvä kuivumassa ikkunapenkillä; pyykkilauta, sienet, hammasharjat...

 

 

 

Perjantaina on Stockan Hulluilla päivillä Shanghain matka 579 euroa!

Tutustumista Suzhou'n kaupunkiin

Nyt on sitten mooncake’t syöty ja punaliput kääritty kaappeihin odottamaan seuraavaa juhlaa. Kansa palailee pikkuhiljaa jälleen arkeen.

Netistä löysin tiedon, että mooncake on perinteinen leivonnainen, jolla juhlistetaan juuri Keskisyksyn juhlaa eli moon festivalia. Leivos on joko pyöreä tai nelikulmainen. Paksu täyte on tavallisesti tehty punaisista pavuista tai lotussiementahnasta. Täyte voi myös sisältää suolatun ankanmunan keltuaisen, joka symboloi täysikuuta, jota silloin katsellaan joukolla. Mooncake nautitaan yleensä kiinalaisen teen kanssa.

Mekin lähdimme kaupungille ottamaan selvää miten kiinalaiset juhlivat juuri keskisyksyn juhlapäivänä. Väen tungos kaduilla oli todella massiivinen. Tunnelma oli vähän niin kuin Vapun aattona koti-Suomessa, tosin yhtään juopunutta ei kaduilla näkynyt. Kaikenlaista härpäkettä ja pikkusyötävää oli tarjolla jokaisessa kadunkulmassa. Vahinko ettei niitä kaikkia tuoksuja saa välitettyä tämän blogin välityksellä. Kävimme syömässä Bundin rantakadulla (kaupunkia halkovan Huangpujoen rantakatu). Rantakatu on suosittu nähtävyys ja ihmisten illanviettopaikka, jonne tullaan katsomaan joen toisella puolella olevia pilvenpiirtäjiä upeassa iltavalaistuksessa muulloinkin kuin vain juhlapäivinä. Ravintolan terassilta pääsimme hyvin tunnelmaan mukaan, eikä tarvinnut tunkea väkijoukon mukana. Luulen, että sieltä saatiin myös parhaat valokuvat.

Maanantaina – siis kansallispäivänä – emme sitten enää jaksaneet (tietäen tungoksen) lähteä kaupungille. Ilotulituksen pauke - joka kesti tunnin verran - kyllä kantautui aivan kotisohvalle asti.

Pudongin puolella olevat pilvenpiirtäjät (huomaa täysikuu). Kuva on otettu Bundin rantakadun puolelta.

 

Väki pakkautuneena Bundin rantakadulle

Keskiviikkona saimme kuulla aimo pläjäyksen mielenkiintoista Kiinan historiaa. M:n työkaveri oli kutsunut meidät tutustumaan syntymäkaupunkiinsa, Suzhou’hun, joka on puolentoista tunnin matkan päässä Shanghaista länteen Jangtse-joen alajuoksulla.

6000 km pitkä Jangtse-joki on maailman kolmanneksi pisin joki, Niilin ja Amazonin jälkeen.  Samainen joki laskee Shanghain kohdalla Tyyneen valtamereen. Suzhoun kaupungin halki kulkee Keisarin kanava ja kaupunkia on sanottu Kaukoidän Venetsiaksi tai Puutarhakaupungiksi. Yli 1 600 siltaa on rakennettu kanavien yli. Kaupungissa sijaitsevat perinteiset kiinalaiset puutarhat ovat osaltaan kasvattaneet kaupungin suosiota Kiinan suosittuna matkailukohteena. Puutarhat ovat yksi Unescon maailmanperintökohteista. Suzhou'ta on kutsuttu myös 'silkin pääkaupungiksi' 900-luvulta alkaen ja kaupunki on edelleen merkittävää silkintuotantoaluetta.

 

2500-vuotias kaupunki muuttuu modernimmaksi päivä päivältä, mutta sieltä löytyy vielä aitoakin tunnelmaa, kiitos juuri lukuisten temppelien, puutarhojen ja kanaalien.

Lähes kaikki kiinalaiset tietävät esimerkiksi Mestarikalastajan puutarhan tai Nöyrän miehen puutarhan. Suosituimmat puutarhat kuhisevat loma-aikoina turisteja ja kiinalaisia lomanviettäjiä, niin kuin meidänkin siellä ollessa. Nöyrän miehen -puutarhan kujat olivat aivan tungokseen asti täynnä ihmisiä.

 

Ei voi kuulemma sanoa käyneensä Suzhou’ssa ilman ajelua kanaalilla, kertoi meidän erittäin asiantunteva kiinalainen oppaamme. Meillä oli ilo saada kuunnella kokonainen päivä hänen yksityiskohtaisia kertomuksia kaupungin eri vaiheista kuluneiden vuosisatojen aikana. Venetsian gondoleja muistuttavat venetaksit liukuvat vettä pitkin muinaisten kanaalien läpi. Alla yksi kuva kanaaliajelulta. 

 

 

Suzhoun kaupungin kehittymisen nopeudesta kertoo sekin, että kaikki kuvassa vastarannalla näkyvät korkeat rakennukset on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aika. Alue oli aiemmin joutomaata.

Illallisella pääsimme maistamaan todella tuoretta kalaa. Kala tuotiin vielä potkivana astiassa meille näytille ennen pataan laittamista. Kiinassa ruokailu aloitetaan yleensä kupillisella teetä ja päätetään keittoon. Tarjoilija kantaa pyöreän pöydän keskellä olevalle lasilevylle tarjoilulautasia tasaisena virtana koko aterian ajan ja jokainen ruokailija pyöräyttää haluamansa lajikkeen omalle kohdalleen. Vierustoverin otsahien määrästä voi päätellä, mistä vadista löytyy tulisin tarjottava

Isäntämme tilasi pöytään useita ruokavaihtoehtoja eli vähän joka makuun. Tarjolle tuotiin makeaa kalaa (pariin kertaan keitettyä ja välillä maustettua), sitkeitä sienipateen siivuja, ankeriasta öljyssä, rapua vahvassa chilikastikkeessa, porsasta paksun silavan kera, vetistä sienikeittoa ym. Lounaalla tuli maistettua myös makeaa lootusta. Sitä tarjotaan lähes jokaisella kiinalaisella aterialla jossain muodossa. Ruokapöydässä eurooppalaisen huomiota herättää ruokailutapojen erilaisuus. Äänekäs syöminen, jopa röyhtäykset ja ryystäminen ovat sallittuja, ne ovat merkki kokille aterian onnistumisesta.

Kiinalaisen keittiön viisi päämakua ovat makea, hapan, karvas, väkevä ja suolainen. Pohjoisen ruoka on etikkaista, etelän makeaa, idän suolaista ja lännen tulista.

Kiina on erittäin siisti maa. Ainoa poikkeus ovat ns. hyppyrimäkiasennon vaativat vessat. Suzhoussa jälleen kerran kaipasin kumisaappaita jalkaani ja pyykkipoikaa nenääni, mutta sekin on asia johon kyllä ajan mittaan tottuu.

Suzhou on todellakin tutustumisen arvoinen kaupunki ja paljon enemmän kiinalainen kuin Shanghai, mutta onhan sillä tuhansia vuosia vanha historiakin!