Tutustumista Suzhou'n kaupunkiin

Nyt on sitten mooncake’t syöty ja punaliput kääritty kaappeihin odottamaan seuraavaa juhlaa. Kansa palailee pikkuhiljaa jälleen arkeen.

Netistä löysin tiedon, että mooncake on perinteinen leivonnainen, jolla juhlistetaan juuri Keskisyksyn juhlaa eli moon festivalia. Leivos on joko pyöreä tai nelikulmainen. Paksu täyte on tavallisesti tehty punaisista pavuista tai lotussiementahnasta. Täyte voi myös sisältää suolatun ankanmunan keltuaisen, joka symboloi täysikuuta, jota silloin katsellaan joukolla. Mooncake nautitaan yleensä kiinalaisen teen kanssa.

Mekin lähdimme kaupungille ottamaan selvää miten kiinalaiset juhlivat juuri keskisyksyn juhlapäivänä. Väen tungos kaduilla oli todella massiivinen. Tunnelma oli vähän niin kuin Vapun aattona koti-Suomessa, tosin yhtään juopunutta ei kaduilla näkynyt. Kaikenlaista härpäkettä ja pikkusyötävää oli tarjolla jokaisessa kadunkulmassa. Vahinko ettei niitä kaikkia tuoksuja saa välitettyä tämän blogin välityksellä. Kävimme syömässä Bundin rantakadulla (kaupunkia halkovan Huangpujoen rantakatu). Rantakatu on suosittu nähtävyys ja ihmisten illanviettopaikka, jonne tullaan katsomaan joen toisella puolella olevia pilvenpiirtäjiä upeassa iltavalaistuksessa muulloinkin kuin vain juhlapäivinä. Ravintolan terassilta pääsimme hyvin tunnelmaan mukaan, eikä tarvinnut tunkea väkijoukon mukana. Luulen, että sieltä saatiin myös parhaat valokuvat.

Maanantaina – siis kansallispäivänä – emme sitten enää jaksaneet (tietäen tungoksen) lähteä kaupungille. Ilotulituksen pauke - joka kesti tunnin verran - kyllä kantautui aivan kotisohvalle asti.

Pudongin puolella olevat pilvenpiirtäjät (huomaa täysikuu). Kuva on otettu Bundin rantakadun puolelta.

 

Väki pakkautuneena Bundin rantakadulle

Keskiviikkona saimme kuulla aimo pläjäyksen mielenkiintoista Kiinan historiaa. M:n työkaveri oli kutsunut meidät tutustumaan syntymäkaupunkiinsa, Suzhou’hun, joka on puolentoista tunnin matkan päässä Shanghaista länteen Jangtse-joen alajuoksulla.

6000 km pitkä Jangtse-joki on maailman kolmanneksi pisin joki, Niilin ja Amazonin jälkeen.  Samainen joki laskee Shanghain kohdalla Tyyneen valtamereen. Suzhoun kaupungin halki kulkee Keisarin kanava ja kaupunkia on sanottu Kaukoidän Venetsiaksi tai Puutarhakaupungiksi. Yli 1 600 siltaa on rakennettu kanavien yli. Kaupungissa sijaitsevat perinteiset kiinalaiset puutarhat ovat osaltaan kasvattaneet kaupungin suosiota Kiinan suosittuna matkailukohteena. Puutarhat ovat yksi Unescon maailmanperintökohteista. Suzhou'ta on kutsuttu myös 'silkin pääkaupungiksi' 900-luvulta alkaen ja kaupunki on edelleen merkittävää silkintuotantoaluetta.

 

2500-vuotias kaupunki muuttuu modernimmaksi päivä päivältä, mutta sieltä löytyy vielä aitoakin tunnelmaa, kiitos juuri lukuisten temppelien, puutarhojen ja kanaalien.

Lähes kaikki kiinalaiset tietävät esimerkiksi Mestarikalastajan puutarhan tai Nöyrän miehen puutarhan. Suosituimmat puutarhat kuhisevat loma-aikoina turisteja ja kiinalaisia lomanviettäjiä, niin kuin meidänkin siellä ollessa. Nöyrän miehen -puutarhan kujat olivat aivan tungokseen asti täynnä ihmisiä.

 

Ei voi kuulemma sanoa käyneensä Suzhou’ssa ilman ajelua kanaalilla, kertoi meidän erittäin asiantunteva kiinalainen oppaamme. Meillä oli ilo saada kuunnella kokonainen päivä hänen yksityiskohtaisia kertomuksia kaupungin eri vaiheista kuluneiden vuosisatojen aikana. Venetsian gondoleja muistuttavat venetaksit liukuvat vettä pitkin muinaisten kanaalien läpi. Alla yksi kuva kanaaliajelulta. 

 

 

Suzhoun kaupungin kehittymisen nopeudesta kertoo sekin, että kaikki kuvassa vastarannalla näkyvät korkeat rakennukset on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aika. Alue oli aiemmin joutomaata.

Illallisella pääsimme maistamaan todella tuoretta kalaa. Kala tuotiin vielä potkivana astiassa meille näytille ennen pataan laittamista. Kiinassa ruokailu aloitetaan yleensä kupillisella teetä ja päätetään keittoon. Tarjoilija kantaa pyöreän pöydän keskellä olevalle lasilevylle tarjoilulautasia tasaisena virtana koko aterian ajan ja jokainen ruokailija pyöräyttää haluamansa lajikkeen omalle kohdalleen. Vierustoverin otsahien määrästä voi päätellä, mistä vadista löytyy tulisin tarjottava

Isäntämme tilasi pöytään useita ruokavaihtoehtoja eli vähän joka makuun. Tarjolle tuotiin makeaa kalaa (pariin kertaan keitettyä ja välillä maustettua), sitkeitä sienipateen siivuja, ankeriasta öljyssä, rapua vahvassa chilikastikkeessa, porsasta paksun silavan kera, vetistä sienikeittoa ym. Lounaalla tuli maistettua myös makeaa lootusta. Sitä tarjotaan lähes jokaisella kiinalaisella aterialla jossain muodossa. Ruokapöydässä eurooppalaisen huomiota herättää ruokailutapojen erilaisuus. Äänekäs syöminen, jopa röyhtäykset ja ryystäminen ovat sallittuja, ne ovat merkki kokille aterian onnistumisesta.

Kiinalaisen keittiön viisi päämakua ovat makea, hapan, karvas, väkevä ja suolainen. Pohjoisen ruoka on etikkaista, etelän makeaa, idän suolaista ja lännen tulista.

Kiina on erittäin siisti maa. Ainoa poikkeus ovat ns. hyppyrimäkiasennon vaativat vessat. Suzhoussa jälleen kerran kaipasin kumisaappaita jalkaani ja pyykkipoikaa nenääni, mutta sekin on asia johon kyllä ajan mittaan tottuu.

Suzhou on todellakin tutustumisen arvoinen kaupunki ja paljon enemmän kiinalainen kuin Shanghai, mutta onhan sillä tuhansia vuosia vanha historiakin!