Vuoden viimeinen

Kiirettä pitää! Niin kiirettä, ettei tahdo ehtiä blogin ääreen lainkaan.

Piti silti vielä yksi päivitys saada aikaiseksi ennen joulua, kun tuo päivämääräkin on tänään jälleen kerran hauskan yksinkertainen, 12.12.12.

Meillä on nyt se aika vuodesta, kun kahlataan syksyisissä vaahteranlehdissä ja ensi tuntumaa kylmistä talvituulistakin on jo saatu. Naapuri istutti Suomen itsenäisyyspäivänä 200 punaista azaleaa pihaansa, että sen verran erilainen on Shanghain joulukuu verrattuna Suomeen.

Ruuhkat kaupungilla ovat tällä viikolla olleet jostain syystä aivan mielettömät lähes joka päivä. Sateisella säällä ruuhkat ovat vielä pahempia kuin kauniilla säällä. Taksejakin on sateella vaikea saada, kun kaikki haluavat päästä kuivin jaloin perille. Viime aikoina sateilta on onneksi vältytty. Päivät ovat olleet kauniin aurinkoisia, päivälämpötilat + 6 - + 7 astetta, öisin +4 - + 5. Loppuviikon ennusteessa päivälämpötilat ovat jälleen jopa +14 - + 15 ja yölämpötilat +4 - + 8.

Takana on kiireinen pariviikkoinen Maxin hoidon kanssa. Naapurin schäfer pääsi puremaan Maxia. Ensimmäinen lääkärikäynti, jossa yritettiin puhdistaa puremahaavoja ja ommella niitä ei tuottanut tulosta ja muutaman päivän päästä Maxille piti tehdä operaatio, jossa poistettiin kämmenen kokoinen kuolioalue selästä. Pari yötä meni eläinsairaalassa. Paraneminen on nyt onneksi hyvässä vauhdissa. Vähän tässä  kuitenkin arveluttaa pääseekö Max kuntoon ennen joulua.

S:lla oli toissaviikonloppuna ensimmäinen SCIS:n lukiolaisilleen järjestämä Winter Formal. Juhlavaatteiden etsintään meni muutama ilta. Ei ole ihan helppoa löytää sopivaa juhlavaatetusta täältä. Löytyyhän täältä samat Henkkamaukat ja Zarat kuin Suomesta tai Ruotsistakin, mutta kaikissa niiden vaatteissa ja kengissä on jotenkin niin kiinalainen tatsi, etteivät ne tahdo miellyttää silmää.

S:lla alkoi juuri viikon kestävä tiukka koejakso - High School Exams. Kokeissa käyttäydytään melkein kuin Suomessa yo-kokeisiin. Luokkaan saa viedä kirjoitustarvikkeet vain läpinäkyvässä muovipussissa, vessaan ei pääse kuin valvojan saattelemana jne. Koerupeaman jälkeen alkaa sitten lähes neljän viikon joululoma. Loma tuleekin kyllä ihan tarpeeseen ja se otetaan levon ja rentoutumisen kannalta. S:n yöunet ovat jääneet kaiken syksyä aivan liian lyhyiksi, 6-7 tuntiin yössä.

Lauantaina osallistuimme Suomen pääkonsuli Marja Aspelundin isännöimälle itsenäisyysjuhlavastaanotolle Shanghain nykytaiteen museossa MoCa’ssa. Juhlavieraita oli kaikkiaan 330 eli suurin määrä mitä milloinkaan on ollut näissä kekkereissä. Juhla järjestettiin yhteistyössä Shanghain suomalaisten yhdistyksen kanssa. Finnair oli sponsoroinut juhlaan esiintymään pojat Suomen Turusta, ’Los Bibbalos’ . Pojat järjestivätkin meille hienon shown. Upeat olivat puitteet ja hieno juhla Suomenlippuineen, puheineen ja illallisineen.

Kaiken aikaa pitää jo valmistella Suomeen lähtöä. ’Muista tehdä’ ja ’muista ostaa Suomesta’ - listat pitenevät sitä mukaa mitä lähemmäs joulua päästään. Nyt muutaman kuukauden täällä asumisen jälkeen tietää jo mitä pitää tuoda Suomesta ja mitä saa täältä paikan päältä. Laukut ovat varmasti yhtä täynnä paluumatkalla erona vain se, että tännepäin tuodaan elintarvikkeita.

Tajusin muuten vasta viime viikolla - karttaa jälleen kerran tutkiessani, että kakkosen metrolinja kulkee ellei nyt lähempää, niin ainakin yhtä läheltä kotiamme kuin tämä kymppi, jolla tähän asti on matkustettu.  Sitä paitsi sillä pääsee aivan M:n toimiston alle eli ruuhka-aikana ei kannata istua auton takapenkillä. Metro vie perille alle puolessa tunnissa ja autolla ajaen aikaa saattaa mennä toista tuntia. Siispä asuinympäristöönsä pitäisi ehtiä tutustumaan paljon, paljon paremmin.

Nyt sitten selvisi sekin miten meidän autonkuljettaja herra Guoping on aina niin täsmällisesti paikalla. Yleensä auto seisoo pihassa jo vähintään 15 minuuttia ennen sovittua aikaa. Olin Maxin kanssa myöhäisellä aamulenkillä ja kuinka ollakaan törmäsin autoon ja kuskiin, joka oli torkuilla meidän kotikadun poikkikadulla.  Sovittuun tuloaikaan oli vielä lähes tunti. Hän haluaa näköjään olla tunnollinen ja varmistelee, ettei myöhästy ruuhkien takia sovitusta ajasta. Hyvä niin!

Ylitöitäkin hän tekee kovin mielellään (niin taitavat tehdä kaikki kuskit). Saahan ylityötunneista vähän ylimääräistä liksaa. Lauantainakin kuski vei meidät itsenäisyysjuhlaan ja sanoimme ottavamme taksin yöllä kotiin, mutta hänpä halusi istua autossa ja odottaa meitä kaikki lähes kuusi tuntia J.

Tämä erittäin tapahtumarikas vuosi alkaa sitten olla päätöksessään. Oikein ihanaa joulua ja hyvää uutta vuotta koko blogin lukijakunnalle!

Teetietoutta

Olen jo kauan halunnut aloittaa oman temppelikäyntieni sarjan, mutta vasta viime viikolla siihen tarjoutui tilaisuus. Ystäväni vei minut tutustumaan pieneen konfutsealaiseen temppeliin. (Olisin sinne tietysti yksinkin voinut mennä, mutta ystävän kanssa on aina mukavampaa J) Kaiken näkemämme lisäksi saimme pienen ilmaisen teeseremonia oppitunnin.  Saimme maistella eri teelaatuja ja saimme tietää miten ne vaikuttavat eri sairauksiin. Hyvähintaisia teelajeja oli sitten tietysti kaupan seremonian päätteeksi.  Alakuvassa jasminteekukka, joka puhkeaa oltuaan hetken kuumassa vedessä. Yhdestä tällaisesta teeannoksesta voi tehdä kahdeksan kupillista teetä, kertoi oppaamme meille.

Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista tärkein on lehtien ikä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Kalleimmat teelaadut maksavat useita satoja euroja kilolta. Teelaadut jaetaan valmistustavasta riippuen esimerkiksi mustaan, vihreään, valkoiseen ja keltaiseen teehen.

Muiden kasvien kuin teepensaan lehdistä valmistettuja juomia kutsutaan yleisesti yrttiteeksi.

Kiinassa tee juodaan yleensä sellaisenaan siihen mitään lisäämättä.

Musta tee on teelaaduista käsitellyintä. Mustaa teetä myydään lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista halvinta. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Kiinassa se ei ole kovin suosittua.

Puer-tee on ainoa tee, joka paranee ja kallistuu vanhetessaan. Hyvälaatuinen puer-teekakku saattaa kestää satakin vuotta ja olla ikäännyttyään pienen auton hintainen. Kiinalaiset kutsuvat luokituksessaan puer-teetä mustaksi teeksi  ja pitävät sitä vihreää teetä terveellisempänä. Valmiina juomana puer-tee on tummanpunaista.

Oolong-tee on länsimaissa melko tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon.

Vihreä tee on yleensä haalean vihreän tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta teelaatua.

Valkoinen tee on tehty pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen ole sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Länsimaissa valkoinen tee on melko harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtuullisen paljon.

 

 

 

 

      05v

Samalla reissulla kiertelimme myös vanhassa kaupungissa katselemassa ihmisten arkea ja totesimme, että kyllä tuleva talvi on varmasti jälleen monelle vanhukselle, lapselle ja miksei aikuisellekin koettelemus. Asumukset tällä alueella ovat todella huonokuntoisia, pieniä ja kylmiä. Useimmissa ei ole minkäänlaista lämmitystä ja yksinkertaiset ikkunat. Ilman yläkuvassa näkyviä topattuja yöasuja niissä asunnoissa ei varmaankaan tarkenisi lainkaan. Asunnoista oli kannettu petivaatteet ulos tuulettumaan. Talven tuloa siis jo odoteltiin.

Talviaika on suhteellisen lyhyt, lähinnä vain joulu-tammikuu. Kevät ja syksy kestävät myös vain lyhyen aikaa ja talvesta siirrytään lähes suoraan kesään ja päinvastoin. Mitään välikausitakkeja täällä ei tarvita.

 

Vanhan kaupungin asumuksia

Tämä vanhus jaksoi vielä kutoa pikkuruisen asuntonsa oven suussa.

Haastattelin Annaa, tyttöä joka kävi meillä kotona tekemässä pedikyyrit ja manikyyrit.  Anna opiskelee kosmetologiksi  ja jotta hän pystyy maksamaan vuokransa ja elämisensä hänen pitää tehdä opiskelujen ohessa iltatöitä. Lisäksi hän auttaa taloudellisesti vielä vanhempiaan ja veljeään. Anna asuu 7 neliön huoneessa ja maksaa siitä 1 400 renminbiä vuokraa kuukaudessa. Hän kertoi, että vanhukset joutuvat talvisaikaan viettämään päivänsäkin siellä paksujen peittojen alla. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Työikäiset pysyvät jotenkin lämpimänä puuhastelemalla arjen askareitaan.  Maaseudulla monilla on asiat vieläkin huonommin ja pohjoisessa, josta hän on kotoisin, yöt ovat vielä paljon kylmempiä.

Viikolla sain Maxin paperiasiat viimein sellaiseen malliin, että 45 päivän kuluttua voin noutaa valmiin oleskeluluvan oman alueemme paikallispoliisilta. Vielä viimeisellä paperikierroksella tuli mutkia matkaan.  Shanghain kaupunki on jaettu neljään alueeseen, joilla kaikilla on oma rokotusasema ja minä olin tietysti käynyt rokotuttamassa Maxin väärällä rokotusasemalla (kuitenkin aivan eläinlääkärin neuvojen mukaan).

Siispä poliisiasemalta minut käännytettiin vielä kerran takaisin. Piti käydä uusimassa rokotuskortti meidän alueen rokotusasemalla, jotta sain siihen oman rokotusasemamme nimen.  Onneksi ei tarvinnut sentään rokottaa Maxia uudelleen! Korttiin oli kaiken lisäksi tullut talon omistajan nimi eikä koiran omistajan nimi (suuri virhe sekin, joka piti korjata).  Toisella kerralla poliisi alkoi vielä tivaamaan missä on Maxin kastraatiotodistus ja M:n passi.  Passin kopio löytyi kyllä paperinipusta. Silloin aloin jo kypsyä ja sanoin, että sekä passi että kastrointitodistus ovat Ruotsissa, enkä aio niitä nyt hankkia. Meni läpi, mutta jouduin maksamaan lisenssistä pari sataa enemmän.
 

Kaksoisklikkaamalla kuvia ne saa suuremmaksi!

Ajattelemista antava kolumni Hesarissa 18.11.2012, osoitteessa: www.hs.fi/sunnuntai/Mik%C3%A4+t%C3%A4m%C3%A4+t%C3%A4llainen+maa+on/a1353131736852

 

 

 

Lämpötila päivällä + 15

Keskiviikkoaamuna täälläkin jännitettiin USA:n presidentinvaaleja ihan livenä  CNN:n kautta, siellä ilta, meillä aamu. Kiinalaisten tv-kanavien uutisoinnista vaaleista en tiedä sen enempää, koska katsomme vain englanninkielisiä kanavia (sattuneesta syystä J). Pieni kahden palstan juttu kuvan kera näytti olevan China Dailyn etusivulla.

Torstaina Pekingissä avattiin Kiinan kommunistipuolueen puoluekokous.  Yli 2 200 kokousedustajaa on kokoontunut suureen Kansanpalatsiin viikon kestävään kokoukseen, jossa vaihtuu koko puolueen johto. Presidentti  Hu Jintao varoitti avajaispuheessaan kokousväkeä korruption uhista. Presidentin mukaan korruptio voi johtaa puolueen ja koko Kiinan valtion romahdukseen ellei korruptiota panna kuriin. Kyseessä oli presidentti Hu Jintaon tähän asti kovasanaisin varoitus korruptiota vastaan. Nähtäväksi sitten jää mitä ovat tulevat toimenpiteet.

Lauantain China Daily:ssä pisti silmään juttu, jossa kerrottiin, että Kiinasta on tullut maailman suurin Raamatun julkaisija. Nanjingissa  Raamattua painavan painotalon painosmäärä ylitti torstaina 100 miljoonan rajan ja eri kirkkojen johtajia kahdestakymmenestä maasta mm. Suomesta oli kutsuttu juhlaseremoniaan.  Kyseinen painotalo Nanjingissa on painanut Raamattuja yli 90 kielelle ja 70 eri maahan.

Valtionhallinnon uskonnollisista asioista päättävä virkamies sanoi lehden haastattelussa, että hallitus kunnioittaa ja suojelee uskonnonvapautta ja haluaa jatkaa julkaisutoiminnan tukemista Kiinassa. Siis tälläkin saralla on saatu parannusta aikaan.

S:n koulussa harjoiteltiin ahkerasti useiden viikkojen ajan tämän viikonlopun suurta konserttitapahtumaa varten.  Viimeiset pari harjoituspäivää oli todella hektistä aikaa ja harjoitukset kestivät iltamyöhään. Kuoronjohtajia ja orkesterinjohtajia oli tullut paikalle aina Havaijia, Kuubaa ja USA:ta myöten.  Osanottajia oli useista Shanghain kansainvälisistä kouluista. Kaikki huipentui sitten lauantaina pidettyyn suureen konserttiin. Konsertti oli aivan mykistävän hieno. En edes osannut odottaa mitään niin upeata.

Kameroiden ja iPadien tuominen konserttiin ja kuvaaminen salissa kiellettiin kokonaan. Se olikin varmasti ihan hyvä ratkaisu. Yleisö pääsee silloin oikeasti nauttimaan esityksistä, eikä tarvitse keskittyä kuvaamiseen.  Halukkailla on myöhemmin  mahdollisuus lunastaa DVD, johon koko konsertti on taltioitu.

Olin viikolla pitkällä kaupunkikierroksella lounasaikaan ja tällä kertaa olin muistanut ottaa myös kameran mukaan.

Näiden vihannesten nimistä minulla ei ole aavistustakaan...

Katukeittiö lounasaikaan

Nämä olivat menossa myös teuraaksi ja pataan

Lounastajia

Lisää lounastajia

 

Viikolla olimme Skypeyhteydessä  pojan perheeseen Suomessa ja oli aivan ihanaa kuulla pienen lapsenlapsen sanovan ihan ensimmäistä kertaa  ’mummi’ . Ovat kuulemma kotona puhuneet paljon meistä ja katselleet valokuvia, että tyttö muistaisi meidät kun tulemme jouluksi Suomeen. Tosi ihanaa!

Joulun tunnelmaa saa täältä ihan etsimällä etsiä, ainakin vielä näin kun marraskuu on vasta puolessa välissä. Tänään, juhlimme Suomen isänpäivää ilman isää (joka on jälleen työmatkalla) ja poikkesimme S:n kanssa  Starbuck’ssa minttukaakaolla viileän päivän lämmikkeeksi. Siellä kuulimme ihan ensimmäiset joululaulut.  Joulunpunaiset Iittalan mukit on myös kaivettu esille tuomaan vähän joulutunnelmaa. Nyt hörpitään aamukahvit ja iltateet niistä. Pitänee lähteä myös metsästämään kynttelikköjä ja joulutähtiä. Minulle aidot kynttilät, joita on poltettu jo lokakuusta lähtien olisivat riittäneet, mutta S:n mielestä ikkunoille pitää saada jouluvaloja. Näytetään kiinalaisille miten meillä koristellaan kotia jouluksi!

 

 

 

 

 

Syksy on tullut Shanghaihin

Syksy on nyt tullut Shanghaihin ja on pitänyt kaivaa lämpöisempiä vaatteita esille. Räätälillä teetin itselleni syystakin ja se onnistui oikein hyvin.

Kurkkukin on ollut karheana, liekö syynä ollut huono ilmanlaatu vai kylmyys kotona vaiko molemmat. Sisälämpötila on ollut vain +18 - + 19 astetta. Piti pyytää huoltomiestä katsomaan ilmanvaihdon säätöjä, kun itse emme niitä saaneet kohdalleen.

Päivälämpötilat ovat seuraavan viiden vuorokauden ennusteessa + 15 - + 18 välillä ja yölämpötilat alimmillaan + 7 astetta.

Ilman saastetaso oli viime viikonloppuna aivan huippulukemissa, ensimmäistä kertaa meidän täällä oloaikana. Ilmanlaatuindeksi oli lähes 300 eli ilma oli pahasti saastunut. Terveitäkin ihmisiä kehotetaan silloin välttämään ulkona olemista. Tällä viikolla tilanne on jälleen normalisoitunut. Samantasoisia ’saastepiikkejä’ ilmaantuu aina silloin tällöin.

Seuraan ilman laadusta kertovia lukemia osoitteessa  http://www.aqicn.info/?city=Shanghai&size=xlarge

Sain ystävältäni hyvän vinkin koirapuistosta, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella, mutta ei kuitenkaan niin kaukana etteikö sinne silloin tällöin voisi ajaa. Siellä Max saisi juosta vapaana ja pääsisi vaikka vähän kaivamaankin. Sitä ennen pitää vaan saada Maxin oleskeluluvat kuntoon. Samainen ystäväni muistutti siitä, että otan suuren riskin kun lenkkeilen Maxin kanssa compoundin ulkopuolella ilman lisenssiä. Koirapoliisit voivat tulla ja viedä koiran pois jos papereita ei ole. No, se on kyllä tiedossa, mutta koska meidän oleskelulupaa ei vieläkään ole siirretty Nanjingista Shanghaihin ei Maxinkaan papereiden kuntoon saattaminen onnistu. Kaikkeen menee aikaa ihan vietävästi ja se on asia johon ei sitten millään tahdo tottua.

Lääkäriasemalla käydessäni lääkäri kehotti samoin laittamaan pikaisesti Maxin lupa-asiat kuntoon. Hän kehotti menemään valtion omalle eläinlääkärille hakemaan rabies-rokotteen, muuten se ei ole kiinalaisten silmissä pätevä. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä, että samasta paikasta pitää saada kortti jolle on tallennettu kaikki Maxin rokotukset ja valokuva. Sitä ei kertonut myöskään hoitaja, joka piikitti Maxin ao. asemalla viime viikolla. Siis tämä on tätä, jota me länsimaalaiset emme täällä voi käsittää. Ihmisiä juoksutetaan paikasta toiseen uudelleen ja uudelleen ja aikaa menee ja bensaa kuluu… ja papereita pitää olla joka lähtöön. Mitä enemmän leimoja sen parempi.

Siispä alkavalla viikolla pitää jälleen ajaa valtion rokotusasemalle ja pyytää tältä rokotuksen antaneelta henkilöltä Maxille kortti, joka tarvitaan liitteeksi lisenssihakemukseen. Varsinainen lisenssi hankitaan sitten paikalliselta poliisiasemalta, kun koko paperinippu on kasassa. Lupa on uusittava jälleen vuoden vaihteessa, koska se on voimassa aina kalenterivuoden kerrallaan.

Minä en muuten enää ihmettele mitään. Sen nämä kolme kuukautta täällä ovat opettaneet. En edes sitä miksi niin monet kiinalaiset voi nähdä päivälläkin kadulla tai vaikkapa junassa pyjama päällä (merkki siitä, että ’olen vapaalla ja rentoudun’) tai miksi lapsia kannetaan sylissä eikä työnnetä rattaissa. En ihmettele sitä, että ihmiset kävelevät kadulla takaperin ja pyörittelevät sormissaan isoja metallikuulia enkä sitä, että ihmiset nukkuvat mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja asennoissa, ulkona ja sisätiloissa, työssä ja vapaa-ajalla. Mitähän he mahtavat tehdä sitten öiseen aikaan? Tuttavani kertoi omasta autonkuljettajastaan, jota piti aina välillä herätellä liikennevaloissa, kun hän otti torkut…

 

Kiinalaista pyjamamuotia, kuvat: Aftonbladet 31.10.2012

Uskaltauduin sitten myös kampaajalle. Oli ihan pakko, kun Suomeen tuloon on vielä pari kuukautta ja sitä ennen on tiedossa parit juhlat. Ajan sai heti tunnin päähän, vaikka oli lauantaipäivä. Nyt tiedän sitten senkin miten tämä kansa täällä työllistetään. Väkeä kampaamossa oli sen neliöihin verrattuna aivan uskomaton määrä. Ensimmäinen kaveri laittoi päälleni suojan, seuraavaksi kolme miestä alkoi väkertää raitoja folioilla, neljäs kävi välillä auttamassa, viides pesi hiukset ja antoi ihanan päänhieronnan, kuudes leikkasi hiukset. Kampaamossa oli 5-6 asiakasta ja kaiken aikaa itse paikan omistaja tarkasti miten työt sujuvat ja antoi neuvoja. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen (Ei kuitenkaan vedä vertoja Elinalle J). Omistaja kyseli millä tulin ja kun kerroin, että ’taksillahan minä’ niin pyysi seuraavalla kerralla ilmoittamaan mistä minut voi noutaa. Kampaamolla on oma auto ja kuljettaja. Kotimatka taittui sitten hienosti mustan mersun takapenkillä. Kyllä omistaja näyttää tietävän, millä tavalla saa pidettyä asiakkaansa. Kaikki asiakkaat olivat muuten länkkäreitä!

Radical Design Week 2012 on World Design Capital Helsinki 2012 -vuoden suurin ulkomainen satelliittihanke. Sunnuntaina viikko päättyi keittiömestari Petteri Luodon luomaan koko Suomi-yhteisön brunssiin Modernin taiteen museo MoCan ravintolassa, Peoples Parkissa, Shanghain keskeisimmällä ja kauneimmalla paikalla. ’Tastes and Sounds of Life’ oli tapahtuman teema. Ruokalistalla oli mm. lohikeittoa, uunilohta, erilaisia vihanneksia, pieniä voileipiä ja tietysti nakkeja lapsille. Jälkiruokana vispipuuroa, suklaamoussea  (salakuljetetun J) mämmin kera ja pannukakkua mustikkakermavaahdon kera. Erityisesti jälkiruoat olivat kuulemma oikein maistuvia (jälleen kerran kaikki sisälsi gluteenia).

Kiira Korpi kilpaili täällä viikonloppuna GP-osakilpailussa ja nousi kolmannelle palkintopallille ennätyspisteillään. Hieno homma! Emme vain millään ehtineet itse paikalle muun ohjelman takia.

Sunnuntaina silitin jälleen pinon paitoja ja laitoin miehen matkaan. (Ei ne koko reissua riitä, vaan pesulapalveluihin pitää turvautua!) Seuraavan kerran näemme vasta 18. marraskuuta. Siitä onkin sitten enää pari viikkoa ensimmäiseen adventtiin. Syksy on mennyt todella nopeasti!

 

Lohikäärmeen vuosi

Heti maanantaina S:lla käynnistyi koko viikon iltapäivät kestävä koripalloilu. Oppilaat joutuivat näet näyttämään taitonsa ja osaamisensa.  Kaikki iltapäivät on sitten ollut korista, korista, korista… ja lopputulos oli, että S valittiin koulun koripallon kakkosjoukkueeseen. Mahikset kuulemma on edelleen nousta ykköseen… No, pääasia on että S pääsee pelaamaan, kun koripallosta niin kovasti pitää.

Perjantaina koululla vietettiin YK:n päivää. Koulun kaikki eri kansallisuudet – yhteensä 45 - esittäytyivät paraatissa omalle maalleen ominaisissa väreissä. S:llekin löytyi kotoa jotain Marimekkoa ja sinivalkoista suomalaista. Päivää vietettiin seurustelemalla ja seuraamalla upeita tanssiesityksiä.

Lauantaina koululla järjestettiin valtavat ruokamessut. Äidit ja isät olivat panneet parastaan ja valmistaneet erilaisia omalle maalleen tyypillisiä ruokia, joita sitten pääsimme ostamaan ja maistelemaan. Israelilainen ruoka sekä Eestin sillivoileivät olivat kuulemma erityisen hyviä. Itse sain tyytyä japanilaiseen sushiin. Maailmalla kun ei tunneta gluteeniallergiaa. Se taitaa olla enemmän meidän eurooppalaisten tauti. Ruoan myynnistä saadut tulot menevät tietysti kaikki oppilaiden hyväksi. Äidit pääsivät lauantaina helpolla, kun perheet tulivat lounastamaan koululle. Minäkin sain vapaapäivän ruoan laitosta.

 

Omassa keittiössäni yritän väsäillä samanlaista ruokaa kuin kotona Ruotsissa, mutta aina se ei tahdo onnistua. Kaikkia raaka-aineita ei ole saatavilla vaikka kuinka etsisi. Viikolla pääsin tekemään ihan ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa, kun löysin vihdoin kaikki raaka-aineet eli siirappi oli se jota piti pidempään etsiä. Kaalia, riisiä ja jauhelihaa kyllä löytyy kaupoista helposti. Kalaa syömme paljon, kanan- ja possunlihasta olen kuullut niin paljon negatiivista, että niitä välttelemme. Eläimille kuulemma syötetään hormoneja. S söi ennen ihan mukisematta kiinalaista jogurttia ja piti siitä kovasti mutta kun hän kuuli, että maidostakin löytyy hormoneja, siirtyi hän heti syömään Ranskassa valmistettua jogurttia.

Kun katson oman ruokakaappini hyllyjä, täytyy kyllä sanoa, että eipä sieltä paljon muuta kiinalaista löydy kuin kananmunat ja riisi ja tietysti vihannekset ja hedelmät sekä sokeri, suola ja joitain jauhoja. Sitä vaan jotenkin luottaa enemmän tuontitavaraan. Toisaalta niinkin tavallista tavaraa kuin vehnäjauhoja ei saa kuin tuontitavarana. Kaupan hyllyistä löytyisi paljon kiinalaista esim. kaikenlaista kuivattua, siemeniä ja sieniä ym., mutta milloinkaan et voi olla varma niiden puhtaudesta. Kasvien viljelyssä kun kaikki torjunta-aineet ovat sallittuja.

Poikkesin jälleen antiikkimarkkinoilla ja löysin nyt oman lohikäärmeeni. Se ei tosin ole mitään antiikkia. Olen haeskellut oikean kokoista ja oikean näköistä ja nyt sen löysin. (Käy muuten vaikka korutelineestä!) Olemmehan M:n kanssa kumpikin kiinalaisen horoskoopin mukaan syntyneet lohikäärmeen vuonna ja sitä paitsi elämme nyt juuri lohikäärmeen vuotta. Ja pitäähän sitä kodissa olla jotain kiinalaistakin, Kiinassa kun elämme!

 Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuosi alkoi 23. tammikuuta 2012 ja luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä. Kiinalaisen astrologian mukaan Lohikäärmeen vuosi päättyy 9. helmikuuta 2013 muuttuen siten 10. helmikuuta 2013 Käärmeen vuodeksi.

Kiinalaisen uudenvuoden ensimmäisenä päivänä yksi kahdestatoista eläinmerkistä ottaa vuoden haltuunsa. Jokainen merkki hallitsee siten omaa vuottaan kahdentoista vuoden sykleissä ja vaikuttaa elämäämme jokaiselle eläinmerkille ominaisella luonteella. Näiden eri eläinten lisäksi kiinalaisessa horoskoopissa myös eri elementeillä on merkkeihin omat vaikutuksensa, nämä viisi elementtiä ovat: metalli, vesi, puu, tuli ja maa.

Kiinalainen horoskooppi järjestelmänä on ollut käytössä Kaukoidässä jo tuhansia vuosia, se opettaa itsetuntemusta tehden elämämme rikkaammaksi ja onnellisemmaksi. Niin siis uskovat kiinalaiset! Meidän uskomisesta nyt ei ole niin väliä…

On olemassa useita myyttejä ja legendoja siitä, miten nämä kaksitoista eläintä valittiin. Kaikkiaan ne ovat aika kummallista väkeä. Kaikkein tunnetuimman legendan mukaan Buddha kutsui kaikki maailman eläimet kilpailemaan ja ne kaksitoista, jotka nopeimmin ylittivät joen, lopulta valittiin osaksi kiinalaista kalenteria.

Ensimmäinen, joka ylitti virran oli rotta, josta siis tuli kalenterin ensimmäinen eläin. Saattaa tuntua oudolta, että rotta pienenä eläimenä onnistuisi voittamaan kilpailun, varsinkin kun huomioidaan kaikkien muiden eläinten mukana oleminen. Mutta rotta käytti aivojaan etevämmin kuin jalkojaan, voittaakseen kilvan. Se hyppäsi parhaan uimarin eli puhvelin selkään ja hyppäsi sen selästä juuri ennen maalilinjaa. Näin tuli rotasta kalenterin ensimmäinen eläin ja puhvelista seuraava. Viimeisenä tuli sika, vaikka se söi ja huilasi puolet matkasta, onnistui tämän yltää kahdennelletoista sijalle.

Kiinalaisen astrologian mukaan lohikäärmeet ovat syntyneet onnen merkeissä. Heillä on yleensä vakaa ja hyvä terveys sekä taipumus onnistua hyvin kaikessa mihin ryhtyvät. Eli mikäs tässä on ollessa!

 

Source unknown

Kuvassa World Financial Center, maailman kolmanneksi korkein rakennus tällä hetkellä. Rakennuksessa on toimistoja, hotelleja, konferenssitiloja ja suuri ostoskeskus.

Pilvenpiirtäjän yläkerroksissa on aukko, jonka tarkoituksena on päästää lohikäärmeet vuorille ilman, että ne törmäävät rakennukseen, mikä on myös viittaus kiinalaisten vanhoihin uskomuksiin. Alkuperäisessä suunnitelmassa aukko oli pyöreä, mutta Shanghain asukkaat protestoivat sitä, koska heidän mielestään se muistutti liikaa Japanin lipun punaista aurinkoa. Puolisuunnikas oli myös halvempi ja helpompi toteutettava rakennuttajille kuin ympyrä. Rakennus on 492 metriä korkea ja kerroksia on 101. Sadannessa kerroksessa on näköalatasanne.

Viikonloppuna tuli vielä katsastettua suomalaista design’ia esittelevä näyttely Shanghain Modernin taiteen museossa.

 Oletteko muuten nähneet Jaakko ja maailmanvalloittajat -ohjelmasta osan, jossa esiteltiin Suzhouta ja hieman Shanghaitakin? Ohjelma on vielä jonkin aikaa nähtävänä Yle Areenalla.

 

Kesä jatkuu vielä

Nyt on jälleen koko perhe koossa M:n parin viikon Ruotsin reissun jälkeen. Tuliaislaukusta löytyi tietysti ruisleipää, juustoa ja ruotsalaista kahvia, niin kuin aina. Vahinko, että M:n laukku on yleensä noin pitkän työmatkan takia muutenkin niin täynnä, ettei sinne paljoa tuliaisia mahdu. Pitänee siirtyä kahden laukun käytäntöön. Ensimmäinen päivä M:lta menee sitten kotona aina enemmän tai vähemmän lepäämisen merkeissä. Aikaero tekee tehtävänsä.

S sai perjantaina ensimmäisen välitodistuksen koulusta. Hieno todistus tulikin. S:a kehutaan todella sosiaaliseksi ja toiset huomioivaksi luokkakaveriksi ja kyllä eri aineiden arvosanatkin olivat hienoja, ottaen huomioon että S pääsi aloittamaan koulun muutama viikko muiden jälkeen. Kaikki illat menevät kyllä tarkasti läksyjen teossa. Koululaisia ei täällä päästetä helpolla.

S:n kiinankielen opettaja on antanut kaikille oppilailleen kiinankieliset nimet. S sai nimen Lán Lán. S-nimi ei kiinankielessä tarkoita mitään erityistä, siksi opettaja antoi nimen, joka tulee sanasta Finland tai Finländ, niin kuin hän sen halusi ilmaista. Toisin sanoen Finländ -sanasta tulee kiinalaisten suussa helposti Lán Lán, joka siis on kiinaa ja tarkoittaa kukkaa. Nimi sopii oikein hyvin S:lle.

Huonekaluliikkeen pojat toivat vihdoin muutama viikko sitten tilaamamme ruokailuryhmän. Keittiössä on vain pieni baaritiski, jonka ääressä on tähän asti syöty niin aamiaiset, lounaat kuin päivällisetkin. Nyt pääsee sitten kattamaan ruokapöydän oikein kunnolla, tosin astioita puuttuu vielä. Niiden hankintareissu on ensi viikolla. Ystäväni lupasivat viedä minut posliiniliikkeeseen, jossa on kuulemma Ikeaakin halvemmat hinnat, mutta paljon parempi laatu.

Aurinkoinen päivä kului S:n kanssa antiikkimarkkinoilla. Siellä kaikki ei toki ole antiikkia. Pitääkin olla tarkkana mitä siellä ostoksistaan maksaa, ettei tule maksaneeksi liikaa. Kaikkea uuttakin myydään vanhana antiikkina. Uusi tavara saadaan vain näyttämään hyvin vanhalta. Sitä paitsi antiikkimarkkinoilla pitää aina tinkiä. Jos kauppias pyytää tavarasta vaikkapa sata rämpylää niin tinkiminen kannattaa aloittaa tarjoamalla 20-30 rämpylää. Siitä voi sitten nostaa tarjousta vähän ylöspäin, mutta ei yleensä koskaan yli puolta pyydetystä hinnasta. Kaupantekotilaisuus etenee niin, että kun olet mielestäsi antanut viimeisen tarjouksen kannattaa lähteä kävelemään pois. Useimmiten kauppias tulee perässä ja suostuu tarjoukseesi. Kiinalainen raha on muuten helppo väärentää, koska turvatekijöitä on vähän. Väärennöksiä liikkuukin kaupungilla ihan päivittäin. Satasen setelit yleensä tarkistetaan aina maksun yhteydessä.

 

Katsastimme samalla reissulla ns. pienten kotieläinten markkinat.  Häkeistä löytyi ihan tavallisia papukaijoja ja undulaatteja, erilaisia jyrsijöitä, kilpikonnia ja koiria, jopa orava! Orava elävänä pienen pienessä häkissä ei ollut kyllä mairitteleva näky. Kovasti olisi tehnyt mieli päästää se vapaaksi…

Viereinen sali oli vielä mielenkiintoisempi ns. ’sirkkasali’, jossa oli myytävänä kaikkea kotisirkkoihin liittyvää. Sieltä voi kuka tahansa ostaa itselleen oman taistelusirkan. Kiinassa sirkkataistelut ovat suosittu huvi. Sitä -  pääseekö hävinnyt sirkka aina taistelussa hengestään -  emme tulleet kysyneeksi.

Alla olevassa kuvassa on juuri taistelusirkkoja. Niitä ruokitaan säännöllisesti omiin purkkeihinsa ja koulutetaan taisteluun.

 

Shanghain vanhan kaupungin kaduilla näkee vielä sitä aitoa Shanghailaista elämää. Sitäkin kyllä jo muserretaan pala palalta maan tasalle. Monella tontilla koneet jyräävät asumuksia matalaksi. Kaikki vanha hävitetään ja tilalle rakennetaan uusia pilvenpiirtäjiä. Vielä siellä kuitenkin harjoitetaan kaikenlaista kaupankäyntiä. Ihmiset asuvat tosi alkukantaisissa asumuksissa ja talviaikaan varmasti erittäin kylmissä olosuhteissa, koska taloissa ei ole lämmitystä. Monet puuhailivat siellä arkitouhujaan pyjama päällä ja pienet lapset juoksivat halkiohousuissaan. Ruoan laitto ja pyykinpesu tapahtuu yleensä kadulla, koska talon ainoa vesiposti on siellä. Kadun varresta voi bongata sulassa sovussa myynnissä olevia sukkia ja kengänpohjallisia, kurkkuja ja viikunoita, pyjamia ja alushousuja.

Kyseiseltä kadulta löytyi myös todella tuoretta lihaa. Kanat olivat myynnissä omissa häkeissään ja siitä sitten saattoi valita minkä kanan halusi ostaa perheelleen päivälliseksi. Siinä vaan pää poikki tukin päällä ja päivällistarpeet pussiin…

Niiltä kaduilta olisi saanut hyviä valokuvia. Vahinko, että kamera unohtui kotiin. Se pitäisi aina olla mukana. Hyviä kuvauskohteita löytyy ihan joka kerta kun lähtee liikkeelle. Tosin kaikki ihmiset eivät halua tulla kuvatuiksi ja aina on hyvä kysyä ensin lupa. No, kuvia vanhasta kaupungista tulee sitten myöhemmin. Siellä tulee varmasti vielä käytyä usein. Kaikki vieraat pitää kyllä sinne viedä ehdottomasti.

Viikolla pääsin osallistumaan myös Shanghain suomalaisten järjestämälle bussiretkelle. Tällä kertaa tutustuimme Sheshaniin, joka on tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Sheshan on Shanghain korkein kohta. Huipulla sijaitsevat Kiinan ensimmäinen observatorio sekä katolinen kirkko ,  joka on suurin kristillinen kirkkorakennus Itä-Aasiassa.
 

Ensi viikolla Shanghaissa käynnistyy suomalaisen design’en esittely, Radical Design Week. Paikkana Museum of Contemporary Art (MoCA), jossa Suomi on näyttävästi esillä. Mukana ovat mm. Marimekko, Artek, Iittala, Minna Parikka, Angry Birds ja monet monet muut. Sinne pitää päästä.

M:llä on edessä Nanjing -viikko. Mikä tarkoittaa sitä, että ensin on töitä pari päivää Nanjingissa, keskiviikkona etätyöpäivä kotona ja jälleen loppu viikko Nanjingissa.

Sunnuntaina oli muuten taas +26 astetta lämmintä! Kesä siis jatkuu!

 

 

Sitä sun tätä

Tällä viikolla ei elämästä ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun herra  Zhang Guoping on kiidättänyt minua pitkin kaupunkia. On käyty kangasmarkkinoilla, hierojalla, eläinlääkärin vastaanotolla, kukkamarketissa, Shanghain suomalaisten mukana kaupunkikierroksella  ja tietysti päälle vielä normaalit kauppareissut.

Viikonlopun ruokakauppareissulta piti ajaa isojen ruokakassien kanssa kotiin valottomalla sähkömopo-riksataxilla, kun muita ei ollut saatavilla ja oli aivan mieletön perjantai-illan ruuhka. Eipä ole aikoihin tullut pelättyä niin... ja kuski vaan lauleli.  Riksataxilla ajaminen on pelkkää henkensä kaupalla puikkelehtimista tuolla muutenkin kaoottisen liikenteen seassa. Sitä se teettää kun tulin antaneeksi herra Guopingille perjantain vapaapäiväksi.

Vähältä piti -tilanteita liikenteessä on viikolla riittänyt autonkin kyydissä. Mopoilijat ovat se ryhmä, jota eniten saa pelätä. Ne kun tulevat jokaisesta pienimmästäkin mopon mentävästä raosta, ajavat valoitta ja liikennettä vastavirtaan ja ylittävät kadun ihan mistä kohtaa tahansa. Toisin sanoen niitä eivät koske minkäänlaiset liikennesäännöt. Mopoilijoilta ei myöskään täällä vaadita minkäänlaista ajokorttia. Se on varmasti yksi syy siihen, että ajajien joukko on niin monenkirjava.

Sama matka - paikasta A paikkaa B -  kaupungilla, voi kestää päivästä, kellonajasta ja ruuhkasta riippuen joko puoli tuntia tai tunnin. Aikataulut kannattaa aina suunnitella niin, että aika varmasti riittää. Lähdenkin yleensä hyvissä ajoin liikenteeseen ja olen määränpäässä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Shanghain paikallishallinto on hiljattain esitellyt uuden lain liikenneongelmien vähentämiseksi ja liikenteen sujumisen parantamiseksi. Kuljettajat jotka ajavat päin punaista saavat 6 pisteen vähennyksen ajokorttiinsa. Nykyinen, päin punaista ajo vie vain 3 pistettä. Shanghain kuljettajilla on 12 pistettä ja jos ne kaikki menettää, heidän pitää mennä uudelleen autokouluun.  Jos ajoneuvossa on väärät kilvet tai kilvet on peitetty, ajajalta poistetaan kaikki 12 pistettä. Uudet säännöt tulevat voimaan ensi vuonna. Vielä ei ole varmaa josko myös moottoripyörät ja skootterit tulevat saman lain piiriin. Joka vuosi 20 miljoonaa ihmistä saa Kiinassa ajokortin.

Viikko alkoi käynnillä kangasmarkkinoilla ja räätälillä. Valtava rakennus (kolmessa kerroksessa)  täynnä kaikenlaisen ompelutyön tarjoajia. Räätäleitä toki löytyy ympäri kaupunkia, mutta tässä kyseisessä paikassa saa hyvän kuvan koko tarjonnasta ja asiakkaalla on varaa valita. Löytyy myös räätäleitä, jotka tulevat niin haluttaessa kotiin ottamaan mittoja ja sovittamaan. Jokainen yritys on erikoistunut hieman omaan juttuunsa, esim. silkkivaatteisiin, businesspukeutumiseen, nahkavaatteisiin, iltapukuihin, kodintekstiileihin  jne. Tarjolla on kaikkea mahdollista miesten paidoista ja puvuista nahkatakkeihin ja hienoihin iltapukuihin. Miesten puku irtoaa tuhannella renminbillä ( 100 renminbiä = 12 euroa), paita maksaa 120 rmb ja talvitakki 700 rmb. Laitoin näin aluksi tilaukseen vain pari kesämekkoa yhteensä 400 rämpylää (suomalaisten käyttämä rahayksikköJ). Piakkoin pitää laittaa tilaukseen myös vähän juhlavampaa kampetta. Nimittäin Shanghain suomalaisten itsenäisyyspäivänjuhlaa vietetään 8.12. Juhla järjestetään tänä vuonna MoCAssa (Museum of Contemporary Art) ja on kuulemma heti Linnan juhlista seuraava juhlavuudessaan kertoivat Suomen konsulaatin tietolähteet J. Kaikenlainen käsityö on siis Kiinassa todella edullista. Teille, jotka mahdollisesti olette tulossa käymään Shanghaissa jossain vaiheessa tiedoksi, että heti loman alkajaisiksi kannattaa mennä antamaan mittoja ja valmista syntyy muutamassa päivässä.

Viikko jatkui hieronnalla  Zen Massagessa. 60 minuutin hieronta ihan peruskiinalaiseen tapaan sekä lisäksi  pää- ja hartiahieronta 30 min. ja kaikki maksoi yhteensä vain 98 rämpylää ( n.10 euroa)  ja oli todella tehokas ja rentouttava. Tosin tässä paikassa näin edulliset hinnat ovat voimassa vain arkisin klo 11-18 välisenä aikana. Hoidot ovat kalliimpia ruuhkaiseen ilta-aikaan. Paikka on auki aina yöllä klo 02.00 asti ja asiakkaita riittää joka tunnille.

Ihan eka eläinlääkärillä käynti oli oikein positiivinen juttu sekin. Googlettamalla löysin lääkärin ja ilmoitin meilillä Maxin vaivoista ja jo seuraavana aamuna pääsimme Doctors Beck & Stone’n vastaanotolle. Paikka on varmaankin kaupungin siistein ja uusin. Lääkärikin tuntui erittäin asiantuntevalta. Max tutkittiin tarkasti ja annettiin lääkkeeksi silmätippoja. Max taisi saada tartunnan kennelistä viime viikolla, kun joutui meidän matkan takia olemaan siellä pari yötä. Tosin edelliset kerrat menivät ihan tartunnoitta. Kyseisellä lääkäriasemalla saa palvelua usealla eurooppalaisella kielellä, ei kuitenkaan suomeksi.
Kukkamarketissa olin aivan suu auki siitä monipuolisesta tarjonnasta ja edullisista hinnoista. Viherkasveja, leikkokukkia ja aivan upeita asetelmia löytyy joka makuun. Ison syyskrysanteemin sai neljällä eurolla.

Loppuviikolla oli vuorossa kaupunkikierros kävellen.

Tällaisella opastetulla kierroksella pääse tutustumaan paikkoihin, joihin ei yksinään tulisi mentyä. Shanghain suomalaisten yhdistys järjestää kävelykierroksen kerran kuukaudessa ja aina on tarjolla jokin uusi kohde. Näkemistähän täällä riittää. Tällä kertaa tutustuimme entiseen juutalaispakolaisten asuinalueeseen.

Torstaisen kaupunkikävelykierroksen kuvasatoa.

 

 

 

Tarjolla takuutuoreita kyyhkysen- ja kananmunia. Alakerrassa munivat kanat, yläkerrassa kyyhkyset.

 

Kymmeniä vuosia samalla kadunpätkällä toiminut (työntekijät vain ovat vaihtuneet) miesten parranajoa tarjoava liike.

Rapuja

 

 

Kaikki pesuun liittyvä kuivumassa ikkunapenkillä; pyykkilauta, sienet, hammasharjat...

 

 

 

Perjantaina on Stockan Hulluilla päivillä Shanghain matka 579 euroa!

Tutustumista Suzhou'n kaupunkiin

Nyt on sitten mooncake’t syöty ja punaliput kääritty kaappeihin odottamaan seuraavaa juhlaa. Kansa palailee pikkuhiljaa jälleen arkeen.

Netistä löysin tiedon, että mooncake on perinteinen leivonnainen, jolla juhlistetaan juuri Keskisyksyn juhlaa eli moon festivalia. Leivos on joko pyöreä tai nelikulmainen. Paksu täyte on tavallisesti tehty punaisista pavuista tai lotussiementahnasta. Täyte voi myös sisältää suolatun ankanmunan keltuaisen, joka symboloi täysikuuta, jota silloin katsellaan joukolla. Mooncake nautitaan yleensä kiinalaisen teen kanssa.

Mekin lähdimme kaupungille ottamaan selvää miten kiinalaiset juhlivat juuri keskisyksyn juhlapäivänä. Väen tungos kaduilla oli todella massiivinen. Tunnelma oli vähän niin kuin Vapun aattona koti-Suomessa, tosin yhtään juopunutta ei kaduilla näkynyt. Kaikenlaista härpäkettä ja pikkusyötävää oli tarjolla jokaisessa kadunkulmassa. Vahinko ettei niitä kaikkia tuoksuja saa välitettyä tämän blogin välityksellä. Kävimme syömässä Bundin rantakadulla (kaupunkia halkovan Huangpujoen rantakatu). Rantakatu on suosittu nähtävyys ja ihmisten illanviettopaikka, jonne tullaan katsomaan joen toisella puolella olevia pilvenpiirtäjiä upeassa iltavalaistuksessa muulloinkin kuin vain juhlapäivinä. Ravintolan terassilta pääsimme hyvin tunnelmaan mukaan, eikä tarvinnut tunkea väkijoukon mukana. Luulen, että sieltä saatiin myös parhaat valokuvat.

Maanantaina – siis kansallispäivänä – emme sitten enää jaksaneet (tietäen tungoksen) lähteä kaupungille. Ilotulituksen pauke - joka kesti tunnin verran - kyllä kantautui aivan kotisohvalle asti.

Pudongin puolella olevat pilvenpiirtäjät (huomaa täysikuu). Kuva on otettu Bundin rantakadun puolelta.

 

Väki pakkautuneena Bundin rantakadulle

Keskiviikkona saimme kuulla aimo pläjäyksen mielenkiintoista Kiinan historiaa. M:n työkaveri oli kutsunut meidät tutustumaan syntymäkaupunkiinsa, Suzhou’hun, joka on puolentoista tunnin matkan päässä Shanghaista länteen Jangtse-joen alajuoksulla.

6000 km pitkä Jangtse-joki on maailman kolmanneksi pisin joki, Niilin ja Amazonin jälkeen.  Samainen joki laskee Shanghain kohdalla Tyyneen valtamereen. Suzhoun kaupungin halki kulkee Keisarin kanava ja kaupunkia on sanottu Kaukoidän Venetsiaksi tai Puutarhakaupungiksi. Yli 1 600 siltaa on rakennettu kanavien yli. Kaupungissa sijaitsevat perinteiset kiinalaiset puutarhat ovat osaltaan kasvattaneet kaupungin suosiota Kiinan suosittuna matkailukohteena. Puutarhat ovat yksi Unescon maailmanperintökohteista. Suzhou'ta on kutsuttu myös 'silkin pääkaupungiksi' 900-luvulta alkaen ja kaupunki on edelleen merkittävää silkintuotantoaluetta.

 

2500-vuotias kaupunki muuttuu modernimmaksi päivä päivältä, mutta sieltä löytyy vielä aitoakin tunnelmaa, kiitos juuri lukuisten temppelien, puutarhojen ja kanaalien.

Lähes kaikki kiinalaiset tietävät esimerkiksi Mestarikalastajan puutarhan tai Nöyrän miehen puutarhan. Suosituimmat puutarhat kuhisevat loma-aikoina turisteja ja kiinalaisia lomanviettäjiä, niin kuin meidänkin siellä ollessa. Nöyrän miehen -puutarhan kujat olivat aivan tungokseen asti täynnä ihmisiä.

 

Ei voi kuulemma sanoa käyneensä Suzhou’ssa ilman ajelua kanaalilla, kertoi meidän erittäin asiantunteva kiinalainen oppaamme. Meillä oli ilo saada kuunnella kokonainen päivä hänen yksityiskohtaisia kertomuksia kaupungin eri vaiheista kuluneiden vuosisatojen aikana. Venetsian gondoleja muistuttavat venetaksit liukuvat vettä pitkin muinaisten kanaalien läpi. Alla yksi kuva kanaaliajelulta. 

 

 

Suzhoun kaupungin kehittymisen nopeudesta kertoo sekin, että kaikki kuvassa vastarannalla näkyvät korkeat rakennukset on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aika. Alue oli aiemmin joutomaata.

Illallisella pääsimme maistamaan todella tuoretta kalaa. Kala tuotiin vielä potkivana astiassa meille näytille ennen pataan laittamista. Kiinassa ruokailu aloitetaan yleensä kupillisella teetä ja päätetään keittoon. Tarjoilija kantaa pyöreän pöydän keskellä olevalle lasilevylle tarjoilulautasia tasaisena virtana koko aterian ajan ja jokainen ruokailija pyöräyttää haluamansa lajikkeen omalle kohdalleen. Vierustoverin otsahien määrästä voi päätellä, mistä vadista löytyy tulisin tarjottava

Isäntämme tilasi pöytään useita ruokavaihtoehtoja eli vähän joka makuun. Tarjolle tuotiin makeaa kalaa (pariin kertaan keitettyä ja välillä maustettua), sitkeitä sienipateen siivuja, ankeriasta öljyssä, rapua vahvassa chilikastikkeessa, porsasta paksun silavan kera, vetistä sienikeittoa ym. Lounaalla tuli maistettua myös makeaa lootusta. Sitä tarjotaan lähes jokaisella kiinalaisella aterialla jossain muodossa. Ruokapöydässä eurooppalaisen huomiota herättää ruokailutapojen erilaisuus. Äänekäs syöminen, jopa röyhtäykset ja ryystäminen ovat sallittuja, ne ovat merkki kokille aterian onnistumisesta.

Kiinalaisen keittiön viisi päämakua ovat makea, hapan, karvas, väkevä ja suolainen. Pohjoisen ruoka on etikkaista, etelän makeaa, idän suolaista ja lännen tulista.

Kiina on erittäin siisti maa. Ainoa poikkeus ovat ns. hyppyrimäkiasennon vaativat vessat. Suzhoussa jälleen kerran kaipasin kumisaappaita jalkaani ja pyykkipoikaa nenääni, mutta sekin on asia johon kyllä ajan mittaan tottuu.

Suzhou on todellakin tutustumisen arvoinen kaupunki ja paljon enemmän kiinalainen kuin Shanghai, mutta onhan sillä tuhansia vuosia vanha historiakin!