Nyt on jälleen koko perhe koossa M:n parin
viikon Ruotsin reissun jälkeen. Tuliaislaukusta löytyi tietysti ruisleipää,
juustoa ja ruotsalaista kahvia, niin kuin aina. Vahinko, että M:n laukku on
yleensä noin pitkän työmatkan takia muutenkin niin täynnä, ettei sinne paljoa
tuliaisia mahdu. Pitänee siirtyä kahden laukun käytäntöön. Ensimmäinen päivä M:lta
menee sitten kotona aina enemmän tai vähemmän lepäämisen merkeissä. Aikaero
tekee tehtävänsä.
S sai perjantaina ensimmäisen
välitodistuksen koulusta. Hieno todistus tulikin. S:a kehutaan todella
sosiaaliseksi ja toiset huomioivaksi luokkakaveriksi ja kyllä eri aineiden arvosanatkin
olivat hienoja, ottaen huomioon että S pääsi aloittamaan koulun muutama viikko
muiden jälkeen. Kaikki illat menevät kyllä tarkasti läksyjen teossa. Koululaisia
ei täällä päästetä helpolla.
S:n kiinankielen opettaja on antanut
kaikille oppilailleen kiinankieliset nimet. S sai nimen Lán Lán. S-nimi ei
kiinankielessä tarkoita mitään erityistä, siksi opettaja antoi nimen, joka tulee
sanasta Finland tai Finländ, niin kuin hän sen halusi ilmaista. Toisin sanoen
Finländ -sanasta tulee kiinalaisten suussa helposti Lán Lán, joka siis on
kiinaa ja tarkoittaa kukkaa. Nimi sopii oikein hyvin S:lle.
Huonekaluliikkeen pojat toivat vihdoin
muutama viikko sitten tilaamamme ruokailuryhmän. Keittiössä on vain pieni
baaritiski, jonka ääressä on tähän asti syöty niin aamiaiset, lounaat kuin
päivällisetkin. Nyt pääsee sitten kattamaan ruokapöydän oikein kunnolla, tosin
astioita puuttuu vielä. Niiden hankintareissu on ensi viikolla. Ystäväni
lupasivat viedä minut posliiniliikkeeseen, jossa on kuulemma Ikeaakin halvemmat
hinnat, mutta paljon parempi laatu.
Aurinkoinen päivä kului S:n kanssa antiikkimarkkinoilla.
Siellä kaikki ei toki ole antiikkia. Pitääkin olla tarkkana mitä siellä ostoksistaan
maksaa, ettei tule maksaneeksi liikaa. Kaikkea uuttakin myydään vanhana
antiikkina. Uusi tavara saadaan vain näyttämään hyvin vanhalta. Sitä paitsi antiikkimarkkinoilla
pitää aina tinkiä. Jos kauppias pyytää tavarasta vaikkapa sata rämpylää niin
tinkiminen kannattaa aloittaa tarjoamalla 20-30 rämpylää. Siitä voi sitten
nostaa tarjousta vähän ylöspäin, mutta ei yleensä koskaan yli puolta pyydetystä
hinnasta. Kaupantekotilaisuus etenee niin, että kun olet mielestäsi antanut
viimeisen tarjouksen kannattaa lähteä kävelemään pois. Useimmiten kauppias
tulee perässä ja suostuu tarjoukseesi. Kiinalainen raha on muuten helppo
väärentää, koska turvatekijöitä on vähän. Väärennöksiä liikkuukin kaupungilla
ihan päivittäin. Satasen setelit yleensä tarkistetaan aina maksun yhteydessä.
Katsastimme samalla reissulla ns. pienten
kotieläinten markkinat. Häkeistä löytyi
ihan tavallisia papukaijoja ja undulaatteja, erilaisia jyrsijöitä, kilpikonnia ja
koiria, jopa orava! Orava elävänä pienen pienessä häkissä ei ollut kyllä
mairitteleva näky. Kovasti olisi tehnyt mieli päästää se vapaaksi…
Viereinen sali oli vielä
mielenkiintoisempi ns. ’sirkkasali’, jossa oli myytävänä kaikkea kotisirkkoihin
liittyvää. Sieltä voi kuka tahansa ostaa itselleen oman taistelusirkan.
Kiinassa sirkkataistelut ovat suosittu huvi. Sitä - pääseekö hävinnyt sirkka aina taistelussa
hengestään - emme tulleet kysyneeksi.
Alla olevassa kuvassa on juuri taistelusirkkoja.
Niitä ruokitaan säännöllisesti omiin purkkeihinsa ja koulutetaan taisteluun.
Shanghain vanhan kaupungin kaduilla näkee
vielä sitä aitoa Shanghailaista elämää. Sitäkin kyllä jo muserretaan pala
palalta maan tasalle. Monella tontilla koneet jyräävät asumuksia matalaksi.
Kaikki vanha hävitetään ja tilalle rakennetaan uusia pilvenpiirtäjiä. Vielä
siellä kuitenkin harjoitetaan kaikenlaista kaupankäyntiä. Ihmiset asuvat tosi
alkukantaisissa asumuksissa ja talviaikaan varmasti erittäin kylmissä
olosuhteissa, koska taloissa ei ole lämmitystä. Monet puuhailivat siellä
arkitouhujaan pyjama päällä ja pienet lapset juoksivat halkiohousuissaan. Ruoan
laitto ja pyykinpesu tapahtuu yleensä kadulla, koska talon ainoa vesiposti on
siellä. Kadun varresta voi bongata sulassa sovussa myynnissä olevia sukkia ja kengänpohjallisia,
kurkkuja ja viikunoita, pyjamia ja alushousuja.
Kyseiseltä kadulta löytyi myös todella
tuoretta lihaa. Kanat olivat myynnissä omissa häkeissään ja siitä sitten
saattoi valita minkä kanan halusi ostaa perheelleen päivälliseksi. Siinä vaan pää
poikki tukin päällä ja päivällistarpeet pussiin…
Niiltä kaduilta olisi saanut hyviä
valokuvia. Vahinko, että kamera unohtui kotiin. Se pitäisi aina olla mukana. Hyviä
kuvauskohteita löytyy ihan joka kerta kun lähtee liikkeelle. Tosin kaikki ihmiset
eivät halua tulla kuvatuiksi ja aina on hyvä kysyä ensin lupa. No, kuvia
vanhasta kaupungista tulee sitten myöhemmin. Siellä tulee varmasti vielä käytyä
usein. Kaikki vieraat pitää kyllä sinne viedä ehdottomasti.
Viikolla pääsin osallistumaan myös Shanghain
suomalaisten järjestämälle bussiretkelle. Tällä kertaa tutustuimme Sheshaniin,
joka on tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Sheshan on Shanghain korkein kohta.
Huipulla sijaitsevat Kiinan ensimmäinen observatorio sekä katolinen kirkko , joka on suurin kristillinen kirkkorakennus
Itä-Aasiassa.
Ensi viikolla Shanghaissa käynnistyy suomalaisen
design’en esittely, Radical Design Week. Paikkana Museum of Contemporary Art
(MoCA), jossa Suomi on näyttävästi esillä. Mukana ovat mm. Marimekko, Artek,
Iittala, Minna Parikka, Angry Birds ja monet monet muut. Sinne pitää päästä.
M:llä on edessä Nanjing -viikko. Mikä
tarkoittaa sitä, että ensin on töitä pari päivää Nanjingissa, keskiviikkona
etätyöpäivä kotona ja jälleen loppu viikko Nanjingissa.
Sunnuntaina oli muuten taas +26 astetta
lämmintä! Kesä siis jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti