Kestopuheenaihe: Ilmansaasteet

Täällä tulee usein mietittyä sitä miten Kiinan asioista uutisoidaan muulle maailmalle.

Jos Suomen uutisissa kerrotaan, että Kiinan ’ilma on huonolaatuista’ se ei todellakaan kerro koko totuutta. Sen totuuden tietää vain, kun sitä hengittää täällä paikan päällä. Suomessa ei tarvitse aamuisin miettiä voiko ulkona tänään hengittää. Sellaiset asiat eivät Suomessa tule edes mieleen.

Autojen määrä kaduilla kasvaa vauhdilla, eikä hiilivoimaloita voida hetkessä korvata muilla sähköä tuottavilla vaihtoehdoilla. Tehtaat tupruttavat lisääntyvässä määrin myrkkyjä taivaalle. Suomessa ei ole hajuakaan siitä mikä hinta tästä talouskasvusta täällä maksetaan. Talouskasvu ei ole automaattisesti vain positiivista. Sen myötä maksetaan kova hinta ympäristön saastumisen ja ihmisten terveyden kustannuksella.

Nämä ilmansaasteet ovat olleet täällä kestopuheenaihe viime kuukausina.  Kiinalaisten ihmeellisiin tapoihin voi ajan kanssa jopa tottua, mutta tähän jatkuvasti huononevaan ympäristöön ei totu millään. Aina kun tapaamme ystävien kanssa tulee ihan ensimmäiseksi puheeksi mitkä olivatkaan tämän aamun PM2,5 -lukemat. Minullekin on jo tullut tavaksi avata tietokone heti aamulla ja tarkistaa voiko lenkille lähteä hyvillä mielin vai pitääkö yrittää tehdä vain lyhyempi koiran ulkoilutuslenkki. Lukemat ovat huidelleet viime aikoina ’todella epäterveellisen’ ja ’äärimmäisen haitallisen’ välillä.

Pekingissä ovat lukemat olleet vieläkin korkeammat. Lukeman pitäisi olla jossain 50 paikkeilla tai sen alle. Pekingissä se on ollut jopa 900, Shanghaissa tänään 120 (siis ihan siedettävä). Saasteen voi aivan nähdä omilla silmillä, kun astuu kotiovesta ulos ja haistaakin sen voi, kurkussa sen tuntee myös ja se aiheuttaa monille esim. astmaoireita. Se, joka lähtee juoksulenkille tässä saasteisessa ilmassa ottaa kyllä riskin, sillä saaste rasittaa aivan varmasti keuhkoja.

Kaikenlaiset maskit eivät tutkimusten mukaan auta juurikaan suojautumaan saasteilta. Silti ihmiset yrittävät suojautua kaikin mahdollisin keinoin, joten maskeilla on kova kysyntä.

Sade ja tuuli tuovat aina tullessaan hengityskelpoisempaa ilmaa. Sateista keliä ei tietysti muuten toivoisi, mutta tässä tilanteessa se on toisinaan jopa tervetullut. Ei ihme, että kaikki expatit lähtevät täältä loma-aikoina jonnekin missä voi hengittää tarvitsematta kaiken aikaa miettiä mitä sitä tulee vedettyä keuhkoihin.

Japanissa asti on hiljattain annettu ilmansaastevaroitus Kiinan saasteiden takia. Saasteet kantautuvat sinne asti. Tämä tapahtui nyt ensimmäistä kertaa.

Viikonloppuna uutisoitiin näyttävästi tapausta, jossa Huangpujoesta eli Shanghain lähijoesta on löydetty yli 2 200 sianraatoa. Koska joesta saadaan suuri osa kaupungin käyttövedestä, tapaus on herättänyt pelkoa juomaveden puhtaudesta ja terveysriskeistä. Sianruhot on ilmeisesti heitetty Huangpu-jokeen kaakkoiskiinalaisessa Zhejiangin maakunnassa, ja niitä voi olla ajelehtimassa Shanghain suuntaan vielä enemmänkin. Sikojen on arveltu kuolleen tautiepidemiaan, ja siksi ruhot on heitetty jokeen.

Vesien saastuminen lannoitteiden, kemikaalien ja käsittelemättömien viemärijätteiden takia on Kiinassa kasvava huolenaihe. Sitä paitsi uutisista on voinut lukea, että jopa viljelysmaatkin alkavat jo saastua

Netissä voi seurata blogeja, joissa arki on niin eksoottista ja helppoa ja kaikki sujuu loistavasti. Kerrotaan vain ihanista brunsseista ja jännittävistä ruoista sekä halvoista hieronnoista. Minulle arkea on se, miten saan edes jollain lailla puhdasta ruokaa pöytään perheelle ja että pysymme terveinä sitä syödessämme. Lehdistä voi lähes päivittäin lukea uutisia, jotka eivät kyllä ainakaan ruokahalua nostata. Tässä taannoin oli jossain käytetty ravintolaruokaan viemäreistä kerättyä ja kierrätettyä ruokaöljyä, toisaalla myydään kadmiumilla terästettyä riisiä tai räjähteleviä meloneja.

Minä ostankin – niin kuin jo aiemmin olen kertonut – paikallisesta kaupasta tai torilta hedelmät, vihannekset, leivät, lihan ja kalan (yleensä vain pakastettuna). Kaiken muun ostan tuontitavarana; australialaista tai uusiseelantilaista maitoa, saksalaisia tai ranskalaisia juustoja ja jogurttia, riisikin tulee Thaimaasta, pasta Italiasta ja jauhot USA:sta.

Oman kauppani jauhelihaa olen vielä pitänyt hyvänä (kunnes toisin todetaan), mutta olen kuullut, että sekin voidaan uudelleen päivätä tai että kylmäketjut katkeavat usein. Vaihtoehtoja vaan ei ole.

Suomessa ollaan kovin huolissaan natriumglutamaatista ja sen lisäämisestä ruokaan. Täältä voi ostaa 100 % natriumglutamaattia kilon pusseissa - ja niitä kiinalaiset ostavat pussitolkulla. Eikä ole epäilystäkään siitä etteikö ravintoloissa tarjoiltaisi natriumglutamaattia sisältävää ruokaa.

Sain kuulla ystävältäni, että meidän pitäisi koiranomistajina rokotuttaa myös itsemme rabiesta vastaan. Todennäköisyys saada rabies on pieni, mutta jos koiran ulkoilutuslenkillä perääsi juokseekin kulkukoira, joka ei jostain syystä pidä sinusta tai aiot vaikka matkustaa lomalla jonnekin missä on esim. villiapinoita on rokote kyllä paikallaan. Nyt sain kuitenkin kuulla, että rokotetta ei saakaan Shanghaista vaan pitäisi matkustaa Hong Kongiin asti rokotuttamaan itsensä. Kiinalaisten rokotteiden taso on ihan jotain muuta kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Paikallinen rabies -rokete vedettiin markkinoilta pari vuotta sitten, koska sen olemattoman tehon vuoksi moni kuoli raivotautiin. Taitaa siis jäädä sekin asia hoidettavaksi Suomessa seuraavalla lomalla.

 

Päivääkään en silti vaihtaisi pois! Koulutus on erittäin korkeatasoista. S on saanut kavereita ympäri maailman ja kyllä siellä hieronnassakin on mukava käydä. Olen saanut hyviä ystäviä, joista en luopuisi mistään hinnasta. Unelmoin silti siitä, että pääsisin joskus koiran kanssa metsään juoksemaan tai, että lomalla saan taas ostaa City Marketin tai Prisman tiskiltä ihan laadun valvonnan kautta tullutta tavaraa ja että mökillä pääsee nauttimaan oman järven kaloista ja ravuista.

Elämä ei siis ole ihan surkeaa vaan oikein rikasta kaikesta huolimatta. Elämä on tässä ja nyt, eikä täällä tule haikailtua mitä on ollut aiemmin tai mitä tulee olemaan Kiinan jälkeen. Ympäristön saastumiselle nyt ei vain voi tehdä mitään ja sen kanssa on pystyttävä elämään. Me käymme säännöllisesti syömässä paikallisissa kuppiloissa ja kyllä se ruoka meille maistuu. Silloin ei vain parane ajatella ruoan alkuperää tai edes katsoa keittiön puolelle. Olen itse nähnyt miten ’Mäkin’ lattialle pudonneen hampurilaisen voi tarjoilla asiakkaalle.

                                                                                       __________

 

 

Kaupungilla ollessani poikkesin Maon entisellä kotitalolla. Sieltä nämä pari kuvaa.

Kiinan kielen opiskelut aloitimme viikko sitten. Siinä kyllä työtä riittää, sillä monet kirjaimet lausutaan eri tavalla kuin suomen kielessä tai englannissa. Äänteet kuulostavat samalta, vaikka kiinaksi ne ovat aivan eri äänteitä. Lisäksi pitää opetella toonit. Toonimerkit kertovat minkälaisella painolla tavu tulee lausua. Ilman toonimerkintöjä olevaa tekstiä on turha yrittää kiinalaiselle lausua, sillä sanan painotus vaikuttaa oleellisesti sen merkitykseen.

Motivaatio on ihan korkealla koska kieltä pääsee heti käyttämään. Ehkä pitää ensin harjoitella varovasti vaikka autonkuljettajan kanssa, kokeilla ymmärtääkö hän, jos sanon kiinaksi ’pysähdy tähän’ tai ’odota tässä’.  Muutaman kerran olemme jo yhdessä nauraneet makeat naurut, kun olen yrittänyt lausua ääneen jotain oikein vaikeaa sanaa. Siitä ei vain tahdo tulla mitään, mutta kärsivällisesti hän on minua opettanut haparoidessani kiinan alkeissa. Toivottavasti jonain päivänä vielä ymmärrämme toisiamme.

__________

Voisin heittää joskus myös meilillä, jossa kerron enemmän meidän oman perheen asioista. Niistä kun en täällä yleisillä sivuilla halua kertoa. Hyvät ystävät voisitte siis laittaa tänne vaikkapa etunimenne, että tiedän keitä kuuluu lukijakuntaani.