maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kesä on täällä!


 
Kesä alkaa huomenna! Kyllä, se nyt niin on.  BBC Weather kertoo sääennustuksessaan, että maanantain lämpötila Shanghaissa on +16, ti +15, ke +20, to +22, pe +24. Talvitakit joutavat nurkkaan ja kesävaatteet otetaan esiin. Toisin kuin Suomessa kesä voi alkaa yön yli – edellisenä päivänä talvitakki, seuraavana t-paita.

 
Kukat puhkeavat aivan hetkessä - heti kun ilma alkaa lämmetä.
 
Ja iloisilla asioilla voisi vielä jatkaa. Oli ilo huomata viime viikolla, että omilta kulmilta löytyi aivan uusi ruokakauppa, City Shop. Näitä löytöjä tekee vain kun lähtee kävelemään ja tutustumaan ympäristöönsä.   City Shopissa olen ennenkin asioinut. Se aiemmin tuntemani  kauppa vaan on jo vanha ja hieman tunkkainen. Tämä uusi on vallan hieno ja valoisa ja sitä paitsi taitaa olla jopa lähempänä meitä. City Shopin valikoimassa on paljon tuontitavaraa, mutta sitä ilman me emme täällä pärjäisi. Haen sieltä creme fraichea, juustoja, hilloja, rahkaa, gluteenittomia jauhoja, hapankorppuja ym. ym.

Lisäksi löysin aivan toiselta suunnalta valtavan tuoretorin. Tarjonta on aivan laidasta laitaan; hedelmiä, juureksia, vihanneksia, lihaa, kalaa, rapuja, ankan aivoja… Ihan kaikkea mitä nyt voi kuvitella ostavansa tuoreena ja hinnat paljon halvemmat kuin marketissa.  Sieltä ostin pussillisen omppuja, pari sipulia, purjon, muutaman palan inkivääriä mansikoita, pari mangoa ja kolme avocadoa, kaikki yhteensä  85 juania ja taatusti tuoretta. Tarjolla oli myös suomalaisittain hieman epätavallisempia ruhon osia kuten lehmän vatsalaukkua ja sian sorkkia, kärsiä ja korvia sekä kanan varpaita. Kaikki ne ovat aivan normaaleja päivällisraaka-aineita kiinalaiskeittiössä. Kaikkia niitä muuten on tarjottu M:n työpaikan ruokalassakin ja ihan ovat olleet syötävää, muut paitsi ne kananjalat, joissa ei kuulemma ole oikein mitään syötävää – hieman ehkä imeskeltävää.  Kiinassa kun on kautta aikojen syöty kaikki syötäväksi kelpaava – on ollut pakko – ellei ole halunnut nähdä nälkää.
Kiinalaiset ovat lihansyöjiä ja erityisesti he pitävät sellaisesta possusta, jossa on luuta ja nahkaa jäljellä.  Sika merkitsee kiinalaisille onnea ja vaurautta. Jopa kirjoitusmerkki  ’koti’ () muodostuu siasta katon alla.

Yhä useammat kiinalaiset ovat alkaneet suhtautua negatiivisesti  kulinaristiseen perinteeseen, koirien syöntiin. Ming dynastian aikaan kirjoitetussa kiinalaisen perinteisen lääketieteen oppikirjassa ’Compendium of Materia Medica’ koiran liha ja sen terveysvaikutukset mainitaan useita kertoja. Edelleen monet uskovat, että koiran lihan syönti parantaa terveyttä, etenkin talvisaikaan. Toki tämä ei liene perussyy koiran syöntiin vaan se, että koira on lihaa siinä missä muutkin eläimet ovat.

Viime vuosina on Kiinassa yhä laajemmin alettu ajatella, että koirien syömisen sijasta koiria voisi pitää lemmikkinäkin ja yhä useammat tekevätkin niin. Eläintensuojeluaktivistit ovat viime aikoina hyökänneet voimakkaasti Kiinassa koiran lihan syöntiä vastaan. Tämän johdosta monet ravintolat ovatkin poistamassa koiran lihan ruokalistaltaan.
Eilen tein ystäväni kanssa kolmen tunnin reippaan päiväkävelyn ihan vain tässä omilla kulmilla. Kilometrejä kertyi hyvän matkaa toistakymmentä. Kyllä kävellen näkee niin paljon enemmän kuin auton kyydissä istuessa.  Pari pientä puistoakin tuli nähtyä. Toisessa oli paljon erilaisia jumppalaitteita ja kumipinnoitteinen 400 metrin juoksurata ja vaikka oli ihan keskipäivä väkeä riitti sitä kiertämään. Toisessa puistossa oli meneillään tanssituokio sitä varten rakennetulla lavalla. Kahdesta kovaäänisestä tulvi  täysin erilaista musiikkia - toinen jotain hyvin tyypillistä kiinalaista, toisesta kuuli selvästi tanssimusiikille ominaisen rytmin - mutta ei se näyttänyt liikkujia haittaavan. Kaikilla oli omat askelkuvionsa.




 
 
 
Ihmiset olivat laittaneet petivaatteensa tuulettumaan talven pölyistä parvekkeille ja katujen kaiteille. Shanghai Air Quality Index oli tosin jälleen 180 eli anhealthy. En tiedä sitten miten raikkailta peitot tuntuvat, kun ne illalla laitetaan sänkyyn. Minä en kyllä haluaisi niiden peittojen alle pujahtaa.

Poikkesimme myös Decathlonissa  (suuri urheiluliike) ja parissa pyöräliikkeessä testaamassa polkupyöriä ja löysinkin jo itselleni sopivan, joka maksoi noin 100 euroa kaikkine tykötarpeineen, koreineen, lukkoineen. Fillari on alumiinirunkoinen, joka on oikein hyvä asia – sillä se on kevyt, eikä ruostu hetkessä niin kuin ajopelit muuten tässä ilmastossa. Nyt olen sitten uuden polkupyörän onnellinen omistaja - kypärä vielä puuttuu ennen kuin voi lähteä tuonne liikenteen sekaan.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti