Shanghai, + 7 astetta.
USA:n Shanghain pääkonsulaatin mukaan
ilmanlaatu Shanghaissa on vaihdellut tänään erittäin saastuneen ja vaarallisen
välillä. Suomalaisia kehotetaan seuraamaan tilannetta ja noudattamaan paikallisviranomaisten
ohjeita.
Home sweet home! Niin se vain on – koti
on nyt täällä. Sen verran oli joulun aikaan Shanghaissa ollut pakkasta, että
portailla olleet joulutähdet olivat paleltuneet. Jossain päin oli kuulemma
satanut hieman luntakin.
Suomen lomalla oli ihana tavata kaikki
rakkaat sukulaiset ja ystävät. Siinä
ohessa tuli käytyä elokuvissa ja käveltyä Pyynikinharjun maisemissa sekä
saunottua Längelmäveden rannalla. S:kin pääsi uudeksi vuodeksi tapaamaan Tukholmaan vanhoja kavereita. Oikeastaan ihan täydellinen loma!
Tampereen kotikin alkoi joululoman
aikana näyttää pikku hiljaa toiselta kodilta. Kesälomalla on vielä vietettävä
muutama sadepäivä tavaraa lajitellen ja kirpparia pitäen. Tässä iässä on jo
helppo päästä eroon kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Mitä vähemmän tavaraa
nurkissa on, sen parempi. Sen täällä
Kiinassa asuminen on opettanut. Hyvin vähälläkin tulee toimeen ja se tekee
siivoamisen niin paljon helpommaksi.
Jälleen kerran sain Suomessa vastailla
ajankäyttökysymyksiin. Aivan kuin elämä täällä olisi jotenkin luxusta. Se on
kyllä kaukana siitä. Ehkä tulee kirjoiteltua tätä blogia liiankin
positiivisessa hengessä. Arjen rutiinien
pyörittäminen ei todellakaan ole täällä aina ihan helppoa, eikä shoppailu riitä
elämän sisällöksi. Joka paikassa on väkeä ihan riittämiin ja väki on todella
äänekästä ja monesti epäkohteliasta; kyynärpäätekniikka tulee tutuksi ja tunkeminen
ja töniminen ovat ihan arkipäivää. Ei auta mitään, että olet länkkäri. Joskus
siitä saattaa jopa olla haittaa. Kylmät hermot ovat todella tarpeen.
Kotiapulainen eli ayi tietysti
helpottaisi paljon elämää, mutta sitä meillä ei ole. Kuulumme siihen hyvin
pieneen vähemmistöön, joka ei ole hankkinut apulaista. Tiskikonekaan ei pelitä.
Siten kotityötä kyllä on ihan kiitettävästi.
Kiinaan eivät hakeudu sellaiset ihmiset,
jotka haluavat päästä helpolla. Pikemminkin jokaisesta meistä täällä olevasta
suomalaisesta/ ulkomaalaisesta löytyy jonkin sortin seikkailija, joka ei pelkää
uusia ja erilaisia asioita.
Voin hyvin yhtyä ystäväni (joka asuu Shanghaissa
jo toistamiseen) joulukirjeen sanoihin ’ kaupungin hektinen meno,
lähiluonnon puuttuminen, ilmansaasteet sekä vieras kieli ja kulttuuri ovat
väsyttäviä. Shanghaissa asuminen tuo elämään paljon rikkautta, mutta helppoa se
ei missään tapauksessa ole.’ Kielen
osaaminen auttaisi varmasti asiaa. Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen - helmikuun
alussa - saammekin kiinankielen opettajan kotiin joka perjantai-ilta.
Perjantai-ilta olisi tietysti kiva viettää yhdessä perheenkin kanssa, mutta se
on ainoa ajankohta jolloin M on todennäköisesti edes joskus kotosalla. Todellisuudessa
istun varmasti tunneilla usein ihan yksinäni.
M lähti jälleen oikein mega-pitkälle
työmatkalle. Ensin länteen; Ruotsiin, Algeriaan, Marokkoon, Dubaihin ja
uudelleen Ruotsiin. Sitten on paitojen pesupäivä kotona ja matka jatkuu vielä
itään; Vietnamiin ja Kambodjaan. Kotona hän on vasta 9. helmikuuta. Hyvin
pitkälle vastaan siis yksin näistä arkirutiineista ja päätökset on tehtävä
yksin voimatta kysyä toiselta neuvoa. Aikaerosta johtuen yhteydenpito on
pelkkää viestien vaihtamista, jotka nekään eivät aina tavoita toista osapuolta.
Kuulostaako luxukselta?
Toinen asia johon törmäsin Suomen
lomalla oli kiinalainen ruoka. Suomessa minulle sanotaan, että ’syöhän ne
kiinalaisetkin sitä ruokaa, miksi ette te?’
Niin kai, mutta kuka takaa ruoan puhtauden? Ei kukaan. Länsimaalaisena
on tottunut siihen, että nykyään ruoan alkuperän näkee pakkauksesta. Täällä
sitä tietoa ei saa mistään. Kaikkien melamiinimaitokohujen jälkeen ei vain tee
mieli käyttää kiinalaisia maitotuotteita. Sitä paitsi kiinalaiset itsekin sanovat,
että maidossa on hormoneja. Monet kiinalaisetkin ostavat tuontimaitoa ja
maitotuotteita juuri siksi perheelleen. Samoin broilerit kasvatetaan kuulemma hormoneilla.
Kuka teistä haluaisi syödä hormonibroileria? Sianlihaa värjätään punaiseksi,
että sitä voidaan myydä kalliimmalla naudanlihana. Kuka teistä ostaisi hedelmiä
ja vihanneksia, joissa kärpäset pörräävät ympärillä? On siis tiedettävä
tarkkaan paikat joissa ostoksensa tekee. Hyvää ja tuoretta tavaraakin löytyy ja
se on vaivan arvoista, tosin kukaan ei voi taata etteikö juuri se ostamani
broileri olisi kasvatettu hormoneilla.
Useimmista Kiinassa tuotetuista
tuotteista ei myöskään voi tietää ovatko ne gluteenittomia. Poikkeus ovat esim.
maissi-, riisi- ja mantelijauhot, joita voi huoletta ostaa. Tuotteissa on yleensä
vain kiinankielinen tuoteseloste. Useimmiten myös tuontituotteisiin on
lätkäisty kiinankielinen tarra englanninkielisen tuoteselosteen päälle. Vaikka
kuinka yrität raaputtaa siellä hyllyjen välissä tarraa pois, on ihan mahdotonta
selvittää, mitä tuote oikeasti sisältää. On siis paljon helpompaa, halvempaa ja
turvallisempaa tuoda omia gluteenittomia tuotteita Suomesta.
Kiinalaisten huoli elintarvikkeiden
turvallisuudesta on lisääntynyt skandaaleiden myötä, kuten juuri
äidinmaidonvastikkeista löytyneen melamiinin ja sianlihasta löytyneen
klenbuterolin vuoksi.
Tässä taannoin kuusi ihmistä pidätettiin
väärennetyn oluen valmistamisesta. Sipingin poliisi ilmoitti oluen sisältäneen
myrkyllisiä teollisuuskemikaaleja. Viranomaiset takavarikoivat 18 000 laatikkoa
olutta, 120 pulloa formaldehydia ja 20 tynnyriä suolahappoa kesäkuun ratsiassa.
Poliisi löysi myös 130 000 väärennettyä tuotemerkkietikettiä, 80 000
pullonkorkkia ja pankkikortteja.
Olutta markkinoitiin tunnettuina
merkkeinä, kuten Tsingtaona, ja myytiin Sisä-Mongoliassa sekä Jilinin,
Liaoningin ja Heilongjiangin maakunnissa. Syöpää aiheuttavien aineiden,
formaldehydin ja suolahapon, seosta lisättiin olueen pidentämään sen
säilyvyyttä ja antamaan makua. Epäiltyjen raportoitiin tienanneen laittomalla
tuotannolla 13 miljoonaa juania eli noin 1,6 miljoonaa euroa.
Että sellaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti